Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
//TAISTELUTARINA (327 sanaa = 3TaP)
Laikukas Eloklaanin soturi oli pakottanut Aaltosalaman perääntymään selkä vasten Varissulan selkää. Vaikka hän huomasi olevansa aika pahasti alakynnessä kollia vastaan, hän tunsi saavansa lisää voimaa Varissulan läheisyydestä.
“On sitä paremminkin mennyt”, hän urahti vastaukseksi tummanharmaan soturin kepeään tyyliin heitettyyn kysymykseen samalla kun huitaisi vasemmalla tassullaan laikukasta kollia kohti. “Mutta enköhän minä selviä.” Hän vilkaisi lapansa yli toveriinsa ja väläytti tälle veikeän hymyn.
Heti sen jälkeen heitä päin rysähti yllättäen taistelevien kissojen pyörre, joka pakotti heidät erkanemaan toisistaan. Varissulka jäi kellertävän kollin kanssa kissamyrskyn toiselle puolelle, mikä tarkoitti sitä, että Aaltosalama joutuisi pärjäämään omaa vastustajaansa vastaan omin päin. Ketunläjät.
Aluksi hän jopa uskoi pystyvänsä siihen, mutta hyvin pian hän sai huomata sen olleen pelkkää toiveajattelua. Huolimatta Varissulalta saamastaan lisäkoulutuksesta hän oli yhä selittämättömän surkea taistelija, eikä tällä menolla näkisi seuraavaa päivää. Syy, miksi hän oli pysynyt hengissä näin pitkään, oli varmastikin hänen suurikokonsa, joka hieman kompensoi taistelutaitojen puutetta.
Aaltosalama huomasi liikkeidensä muuttuvan hitaammiksi ja kömpelömmiksi sitä mukaa kun taistelu eteni. Jatkuva keskittyminen ja liikkeellä pysyminen alkoi jo tuntua jossakin, mutta hän ei voinut laskea suojaustaan hetkesikään, sillä se saattoi riittää eloklaanilaiselle tehdäkseen viimeistelyliikkeen. Oli vain yritettävä pysyä skarppina siihen asti, että kolli luovuttaisi – jos luovuttaisi.
Juuri kun hänen voimansa olivat käymässä vähiin, tummanharmaa salama viuhahti hänen ohitseen eloklaanilaisen kimppuun ja kaatoi tämän maahan. Aaltosalama tuijotti hiukan pöllämystyneenä Varissulkaa, joka oli saapunut hätiin juuri oikealla hetkellä. Hänen sydämensä sykähti ilosta soturin nähdessään.
“Tule!” Varissulka loikkasi pois Eloklaanin kissan päältä ja lähti nelistämään metsän suuntaan. Aaltosalama pakotti jalkansa tottelemaan ja kiiruhti kollin perään.
Hän seurasi Varissulkaa syvemmälle metsään pensaiden sekaan. Taistelu oli jäänyt kauemmaksi, mutta sen äänet kuuluivat yhä selvästi. Aaltosalama luimisti korviaan kuullessaan jonkun veret seisauttavan tuskanhuudon, joka katkesi kuitenkin lyhyeen. Hän siirsi katseensa Varissulkaan. Kolli näytti saaneen jonkin verran pintanaarmuja ja tämän turkista puuttui karvaa, mutta päällisin puolin soturi vaikutti kuitenkin olevan onneksi ihan kunnossa.
“Kauankohan tämä taistelu tulee kestämään?” Aaltosalama huokaisi uupuneena ja nosti tassuaan lipaistaakseen siihen saamiaan haavoja eloklaanilaisen hampaista. Veren metallinen maku jäi hänen kielelleen.
//Varis?
KP-boosti käytössä
