Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
”Pah, olen metsän nopeimpia kissoja”, Aaltosalama vastasi Varissulalle, mutta hänen hymynsä oli kireä. Hän vilkuili vähän väliä kaksijalkaa ja ympärillä vaihtuvia tiloja. ”Karkaan tuollaiselta löntystelijältä leikiten. Vaan miten lienee sinun laitasi?”
Varissulka naurahti hermostuneesti. ”Usko pois, kyllä minä juosta osaan.”
Häkki tärähti, kun kaksijalka nosti sen kovalle tasolle maanpinnan yläpuolelle. Se käänsi kissoille selkänsä ja rupesi tonkimaan pesänsä sisuksia kuin jotakin etsien. Aaltosalama alkoi pohtia, suunnitteliko kaksijalka oikeasti heidän syömistään – kissat tuskin edes maistuivat kovin hyviltä! Siitä syystä he olivat metsästäjiä eivätkä metsästettäviä. Vaikutti kuitenkin siltä, että tämä kaksijalka ei tiennyt sitä.
”Jos kuolen tällä tavalla, en anna sitä ikinä itselleni anteeksi”, Aaltosalama murahti kyyristellessään häkin pohjalla. Hänen koko elämänsä tarkoitus oli palauttaa Ruostekukan suvun kunnia takaisin, mutta joutumalla kaksijalan lounaaksi hän vain häpäisisi kuolleet esi-isänsä toistamiseen.
”Keskitytään pääsemään ulos täältä”, Varissulka naukui ja tutkaili katseellaan häkkiä ikään kuin se olisi yhtäkkiä voinutkin avata heille reitin vapauteen. Aaltosalama oli kuitenkin liian syvällä itse kaivamassaan kuopassa, ja hän uskoi tämän olevan heidän loppunsa.
Kaksijalka palasi takaisin ja rupesi ronklaamaan häkin kanssa. Sen karvaton, litteä naama oli suoraan heidän edessään ja sen kummalliset silmät siirtyivät välillä katsomaan heitä. Aaltosalama tunsi sydämen nousseen kurkkuunsa. Hän ei ollut pelännyt edes kettutaistelussa näin paljoa, sillä silloin hän oli sentään pystynyt panemaan vastaan pedolle. Nyt hän oli kuitenkin täysin tuon ruman kaksijalkaisen armolla.
Yhtäkkiä tapahtui jotakin ihmeellistä: kaksijalka sai häkin oven auki. Ovi vapauteen sulkeutui kuitenkin nopeammin kuin Aaltosalama ehti muuntaa ajatukset pakenemisesta toiminnaksi. Varissulkakaan ei tajunnut äimistykseltään pyrkiä ovea kohti ennen kuin oli jo liian myöhäistä.
Häkki nousi uudelleen ilmaan, kun kaksijalka tarttui siihen ja ryhtyi kantamaan sitä pesänsä läpi. Aaltosalama tunsi voivansa huonosti häkin keikutuksessa. Samassa hän tunsi kasvoillaan virkistävän ulkoilman, joka puhalsi häkin verkkosilmien läpi. Kaksijalka mörähteli ja tuhisi ja laski häkin maahan. Sitten kuului napsahtava ääni ja ovi heidän edessään aukesi.
//Varis?
