Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Varissulan idea ei ollut hullumpi: seuraamalla hirviön jättämiä jälkiä heillä olisi edes vähän paremmat mahdollisuudet löytää reitti takaisin kotiin.
”Ainahan voi kokeilla”, Aaltosalama tokaisi ja tassutti hirviön luo varoen. Se vaikutti olevan unessa, mutta hän ei halunnut ottaa mitään turhia riskejä.
Hiekkainen maa oli vettynyttä ja pehmeää, ja raskasrakenteisen hirviön käpälistä jäi selvät painaumat maahan. Jälki näytti melkein siltä kuin kaksi jätti käärmettä olisi luikerrellut rinta rinnan.
He lähtivät seuraamaan jälkiä siihen suuntaan, mistä hirviö oli oletettavasti tullut. Hiekkatietä jatkui jonkin matkaa, mutta sitten Ukkospolun katkera katku pisti Aaltosalaman nenään. Heidän seuraamansa kapeampi tie katkesi yhtäkkiä harmaaseen kivipintaan.
Tilanne ei ollut kuitenkaan täysin toivoton: jäljistä pystyi päättelemään, mistä suunnasta hirviö oli kääntynyt hiekkatielle. Heidän täytyisi kääntyä vasemmalle ja kulkea Ukkospolun laitaa niin pitkään, kunnes maisemat alkaisivat näyttämään tutummilta tai he näkisivät jonkin muun vihjeen klaaneista.
Aaltosalama kiitti Pimeyden Metsää hiljaa mielessään, ennen kuin kääntyi katsomaan Varissulkaan. ”Kaiken järjen mukaan meidän pitäisi päästä kotiin, jos menemme tuohon suuntaan” – hän osoitti hännällään vasemmalle – ”ja välttelemme jäämästä hirviön alle.”
Varissulka huokaisi. ”Ei meillä taida olla parempaakaan suunnitelmaa.”
Niinpä kissat loikkasivat ojaan, joka kulki Ukkospolun vieressä. Ojassa he olivat paremmin suojassa hirviöiltä ja kaksijaloilta, joten mikään välitön vaara ei uhannut heitä juuri nyt. Aaltosalaman jalkoja väsytti ja hänellä oli kamala nälkä.
”Minä sitten inhoan kaksijalkoja”, hän nurisi ääneen. ”Kaapata nyt kissoja ilman mitään syytä. Pikkukaaos ja Lehtituulikin varmasti ihmettelevät, mihin me katosimme.”
//Varis?
