Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Huvittunut hyrinä kumpusi Aaltosalaman kurkusta, kun hän kuunteli kumppaniaan. ”Oikeastiko?” hän naurahti ja katsoi kollia silmiin kulmiaan kohottaen. ”Ihan todellako sinä haluaisit, että Kuolonklaanissa temmeltäisi useampi versio minusta? Toisaalta, ehkei se niin kamalaa olisi… Voisimme liittoutua ja nalkuttaa sinulle kuorossa milloin mistäkin turhanpäiväisestä. Minne vain katsoisitkin, nämä silmät seuraavat sinua kaikkialle.” Punertava soturitar siristi silmiään leikkisästi.
Varissulka pudisteli päätään hymyillen ja hänen suustaan pääsi nauruntuhahdus. ”Nyt kun tarkemmin ajattelen, ehkä se ei olekaan niin hyvä idea”, hän sanoi, mutta Aaltosalama kuuli hänen äänestään, että kolli vain vitsaili.
”Minäkin olen aina pitänyt sinun silmistäsi”, naaras hymähti ja katseli kumppaniaan suoraan tämän vaaleanharmaisiin silmiin. ”Niissä on jotain rauhoittavaa; ne ovat aivan sadepilvien väriset.” Hänen naamalleen nousi lempeä hymy.
Naaras tunsi sisällään leviävän lämpimän tunteen. Se oli sekoitus rakkautta ja haaveita. Hänellä ja Varissulalla tulisi pian olemaan oma pieni perhe. Hän oli varma, että heidän pennuistaan tulisi täydellisiä – niin kai jokainen vanhempi ajatteli omista jälkikasvuistaan. Hän ei kuitenkaan aikonut olla sellainen vanhempi, joka hylkäisi pentunsa, mikäli tämä ei yltäisi vastaamaan odotuksia, joita klaani tälle asetti. Hän aikoi opettaa pennuistaan vahvoja ja itsenäisiä, jotka eivät alistuisi epäoikeudenmukaisuuden edessä.
//Varis? o3o
