Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kahden soturin välillä säkenöivä, uhkaava jännite uhkasi kärjistyä ukkosmyrskyksi. Aaltosalama kuunteli tummanharmaan kollin kiihtynyttä puhetta karvat pörhistyneinä. Samalla hän ei voinut olla tuntematta sääliä tätä kohtaan – Varissulan elämä ei kuulostanut yhtään sen helpommalta kuin hänenkään. Siitä huolimatta naaras ei antanut tuikean katseensa pehmetä, ennen kuin hänen naamaansa edessä huutava kolli oli rauhoittunut ja ottanut pari askelta kauemmaksi.
Varissulan seuraavat lauseet saivat Aaltosalaman vihan laantumaan: ”Anteeksi, kun sanoin miten sanoin. Et ansainnut sitä. Kyllähän minä tiedän, ettei sinulla ole koskaan ollut helppoa. Mutta älä kuvittelekaan, että minulla olisi yhtään helpompaa.” Tummanharmaa soturi ei katsonut häntä silmiin.
Aaltosalama katsoi kollia hetken mitään sanomatta. Sitten hän laski katseensa alas tassuihinsa ja näki omat paljastetut kyntensä, jotka olivat liukuneet vaistomaisesti esiin Varissulan huutaessa hänelle. “Minäkin olen pahoillani siitä, mitä sanoin sinusta. En olisi saanut olettaa mitään vain sen perusteella, miltä asiat omasta mielestäni vaikuttavat. Ei ollut tarkoitus vähätellä sinun ongelmiasi.”
He pysyivät molemmat hiljaa. Jossain puun oksalla jokin lintu sirkutti surumielistä sävelmää. Pitkästä aikaa Aaltosalamasta tuntui tyhjältä: kaikki hänen ajatuksensa olivat hiljentyneet, raivo ei enää paukuttanut hänen takaraivoaan taustalla. Tuntui hyvältä saada ulos kaikki ne asiat, jotka hänen mieltään olivat vainonneet viimeisten kuiden ajan. Hän oli ollut kuin tulessa, mutta nyt viimein palo oli sammunut ja jäljellä oli hitaasti hiipuva hiillos. Helpotus ei kuitenkaan tulisi olemaan pitkäkestoinen – katkeruus ja viha olivat juurtuneet niin syvälle naaraan sydämeen, että ennen pitkää ne palaisivat vielä piinaamaan häntä. Juuri nyt hänen oli kuitenkin hieman helpompi hengittää.
“Vaikuttaa siltä, että loppujen lopuksi emme olekaan niin erilaisia kuin voisi luulla”, hän huokaisi väsyneesti ja siirsi katseensa takaisin kolliin. “Meidät nakattiin vasten tahtoamme pelaamaan peliä, jossa voitonmahdollisuudet ovat häviävän pienet. Ei mitenkään erityisen reilua, vai mitä?”
//Varis?
