Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
”Toivottavasti olemme vähän onnekkaampia kuin viimeksi”, Varissulka naukui Aaltosalamalle. Punaruskea naaras värähti muistellessaan viime kertaa: hän ei halunnut enää koskaan joutua niin lähelle minkään kaksijalan karvatonta lärviä.
”Toivottavasti”, hän murahti ja huiskaisi häntäänsä kuin yrittäen karistaa ikävät muistot mielestään.
Henkäysvarjo ja Keltapilke kulkivat partion kärjessä, kun taas Varissulka ja Liekkimyrsky pitivät sen perää. Aaltosalama käveli kahden eri parivaljakon välissä, haistellen ilmaa mahdollisten tunkeilijoiden varalta. He lähestyivät hyvää vauhtia Eloklaanin rajaa, mikä sai aina naaraan hieman varpailleen. Vaikka kettuhyökäyksestä oli jo kuita, hän kuvitteli yhä jokaisen oksan katkeamisen tai kahisevan pensaan olevan kettu.
Kun he viimein pysähtyivät Henkäysvarjon johdolla merkitsemään uusia hajujälkiä, Aaltosalama jäi seisomaan hetkeksi paikalleen. Hän tuijotti Eloklaanin puolelle metsää, silmät viirussa ja niskakarvat aavistuksen pystyyn nousseina.
”Onko jokin vialla?” Henkäysvarjon ääni sai minut havahtumaan. Aaltosalama käänsi katseensa raidalliseen varapäällikköön, joka oli tullut seisomaan hänen viereensä. Hän pudisteli päätään vähän nolostuneena ja antoi karvojensa laskeutua kokonaan.
”Ei ole. Inhoan vain partioida näin lähellä Eloklaania”, soturitar sanoi ja pakotti itsensä rauhoittumaan. Varapäällikön edessä oli hyvä osata käytöstavat.
Henkäysvarjo nyökäytti hitaasti päätään. ”Jaan kanssasi saman tuntemuksen. On väärin, että Eloklaani jäi Kuolonklaanin rajanaapuriksi”, kolli murahti ääntään madaltaen, suunnaten sitten itsekin katseensa rajan yli metsään. Aaltosalama katsoi varapäällikköä syrjäkarein, mutta ei sanonut enää mitään.
Oli lohduttavaa kuulla, että myös Kuolonklaanin varapäällikkö piti Eloklaania enemmän uhkana kuin hyvänä rajanaapurina. Naaras toivoi, että Punatähtikin tulisi jossain vaiheessa järkiinsä ja karkottaisi eloklaanilaiset kauas täältä.
Partio jatkui rauhallisissa tunnelmissa. Henkäysvarjo ja Keltapilke kulkivat jälleen porukan edellä, mutta nyt Aaltosalama ja Varissulka olivat jääneet joukon hännille. Kaksikko käveli sanaakaan sanomatta eteenpäin. Aaltosalama ei voinut sanoa, että kolli kuului hänen suosikkeihinsa, mutta samassa partiossa oleminen sujuisi paljon vähemmän kiusallisemmin, jos he puhuisivat jostakin.
”Mahdat olla ylpeä siitä, että isäsi on varapäällikkö ja emosi yksi Kuolonklaani kokeneimmista sotureista”, Aaltosalama naukui Varissulalle. Hän toivoi, ettei kateus kuulunut hänen äänestään.
//Varis?
