Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Päivät valetiineyden paljastumisen jälkeen olivat olleet utuisia ja sulautuneet ajan sekamelskaksi Aaltosalaman mielessä. Hän ei ollut suostunut puhumaan saati katsomaan Hehkuaskeleen suuntaan tapahtuneen jälkeen, vaikka jossain syvällä sisimmässään hän tiedostikin, ettei parantajalle vihoittelu saisi heidän tilannettaan paranemaan. Hehkuaskel tuntui kuitenkin tässä hetkessä ainoalta loogiselta syypäältä hänen tuskaansa turhien toiveiden rikottua siipensä ja syöksyttyä maahan. Hänestä ei ollut tullut emoa.
Vaikka kumpikaan ei ollut sanonut sitä ääneen, tapahtunut oli vaikuttanut myös hänen ja Varissulan väleihin. Aaltosalama tunsi aina suunnatonta pettymystä itseensä nähdessään kumppaninsa, joka oli odottanut yhtä paljon kuin hänkin pääsevänsä tapaamaan heidän yhteiset jälkikasvunsa. Jälkikasvut, joita ei ollut koskaan edes ollut olemassa. Oli liian julmaa, että hänen oli annettu elätellä toiveita perheen perustamisesta pitkään kestäneen pennuttomuuden jälkeen.
Punertavaturkkinen soturinaaras palasi partiosta turkki kosteana räntäsateen jälkeen. Hän löysi kumppaninsa istumasta soturien pesästä ja meni puskemaan tätä päällään tervehdykseksi. Varissulka kyllä hymyili hänelle, mutta hän ei voinut sysätä syrjään sitä tunnetta, mikä hänelle tuli, kun hän näki kollin silmät ja niiden vaikeasti tulkittavan katseen. Se tuntui hänestä melkein yhtä pahalta kuin uutiset valetiineydestä. Mutta vain melkein.
Varissulka kyseli häneltä, miten partiossa oli mennyt ja huolehti, oliko hän rehkinyt partiossa liikaa. Aaltosalama tunsi ärsytyksen nostavan päätään sisällään, mutta pakotti sen alas, koska ei halunnut haastaa riitaa turhasta. Hän kävi istumaan ja rupesi pesemään tassujaan.
“En minä rehki yhtään sen enempää kuin ennenkään. Paitsi nyt tietenkin uskallan liikkua enemmän, kun tiedän, ettei mitään pentuja ole tulossa.” Naaras hätkähti itsekin hieman oman äänensä kärkkyyttä. Hänen pettymyksensä oli purkautunut voimakkaana tunnetilojen ailahteluna, mutta toistaiseksi hän oli onnistunut välttämään Varissulalle kimpaantumisen. “Klaani tarvitsee ahkeria sotureita, ja minä aion olla sellainen. Ainakin tällä tavoin minusta on hyötyä jollekulle.”
Hän vältteli kumppaninsa katsetta jatkaessaan tassunsa lipomista vähän turhan tarmokkaasti.
//Varis?
KP-boosti käytössä
