Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Varissulka tönäisi Aaltosalamaa vahingossa perääntyessään kauemmaksi luolan suuaukon luona tirkistelevästä kaksijalasta, mutta naaras oli liian järkyttynyt suuttuakseen siitä hänelle. Aaltosalamakin yritti saada lisää välimatkaa itsensä ja kaljunaamaisen hirvityksen välille, mikä oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä luola, jossa he olivat, ei ollut järin tilava.
Kun pakeneminen ei ollut vaihtoehto, Aaltosalama valmistautui taistelemaan. Hän pörhisteli karvojaan ja sähisi hurjasti, mutta kaksijalka ei vaikuttanut pelkäävän häntä. Pikemminkin – vaikka eihän Aaltosalama tietenkään ollut mikään kaksijalkojen mielentilojen erikoisasiantuntija – se vaikutti ärsyyntyneeltä.
Yhtäkkiä lumiluolan katto valui pois kaksijalan vetäessä luolaa itseään kohti. Kaksijalan suuret, karvattomat käpälät pyyhkivät luolan seinämiä ja kattoa. Aaltosalama painautui yhä lumen peitossa olevaa pohjaa vasten ja seurasi silmä kovana otuksen jokaista liikettä. Se rynkytti luolan suuaukon edessä olevaa seinää ja heilutteli luolaa kuin olisi yrittänyt saada sitä rikki. Aaltosalama nielaisi: Tältä varmaan mehiläisistä tuntui, kun karhu yritti päästä käsiksi niiden kallisarvoiseen hunajaan.
Lopulta kaksijalka ärähti jotakin ja nosti luolan maasta kokonaan, ja silloin Aaltosalamasta alkoi vasta todella tuntua, että lumiluola ei todellisuudessa ollut luola alkuunkaan. Hän tunsi itsensä typeräksi, kun oli juossut niin varomattomasti hajun perään. Jos tällaisia loukkuja oli enemmänkin, useampi kissa saattaisi olla vaarassa. Sitä suuremmalla syyllä heidän oli päästävä pois täältä.
Aaltosalama vilkaisi takanaan kyyhöttävää Varissulkaa kauhuissaan, kun tajusi, että kaksijalka oli lähtenyt viemään heitä johonkin. Hän halusi taistella, hän halusi panna kaksijalan maksamaan siitä hyvästä, mitä se oli tehnyt heille, mutta hän ei voinut. Pelko sai hänet lamaantumaan niille sijoilleen, ja hän pystyi vain seuraamaan sivusta, miten häntä vietiin koko ajan kauemmaksi Kuolonklaanin reviiristä.
//Varis?
//247 sanaa
