Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Aaltosalama ei voinut olla loukkaantumatta, kun Varissulka yhtäkkiä räikeästi väitti, ettei hänellä voinut olla minkäänlaisia oikeita ongelmia tai murheita. Naaras tunsi sisällään vihan leimahtavan jälleen liekkeihin. Vai ei voinut olla oikeita ongelmia? Hänen elämänsäkö muka helppoa? Voi, miten väärässä tuo omahyväinen kollinkuvatus saattoikaan olla!
Hän otti askelen kohti Varissulkaa, oranssien silmien palava katse naulittuna kollin harmaisiin silmiin. ”En tiedä, mikä ongelmasi on, mutta sinuna pitäisin vähän pienempää suuta”, hän ärisi karvojaan pörhistäen. ”Joillakin on huono päivä – minulla on huono elämä. Kaikki, mitä minulla on ollut, on viety minulta pois. Sukuni maine on pilalla sen sekopää Karhumyrskyn takia. Eloklaani on hajottanut perheeni, tappanut emoni. Sulkavirta jätti minut kuin en olisi koskaan merkannut hänelle yhtään mitään. Nousen ylös joka aamu vain sen tähden, että voin vielä jonakin päivänä näyttää kaikille minua vastaan rikkoneille, että he olivat väärässä – että minä olen kuolonklaanilainen henkeen ja vereen. Että minä olen jonkin arvoinen.”
Aaltosalaman viikset melkein hipoivat Varissulan kuonoa. Puhuessaan hänen äänensä oli syventynyt synkäksi murinaksi, josta paistoi läpi kaikki se suru ja viha, joita hän oli sisälleen padonnut. Varissulka oli vetänyt väärästä vivusta ja joutui nyt palamaan soturittaren raivossa.
”Joten kerropa minulle, vieläkö elämäni kuulostaa helpolta ja leppoisalta, häh? Vieläkö väität, ettei minulla ole ongelmia?” hän sihisi tummaturkkiselle kollille, tutkaillen tämän reaktiota kuin saalistaja saalistaan. ”Varapäällikön pojallahan se vasta helppo elämä onkin. Sinun ei tarvitse tehdä mitään työtä arvostuksen eteen – suonissasi virtaa veri, joka pelkästään herättää ohikulkijoissa kunnioitusta. En siis ymmärrä, miksi sinä minulle räyhäät.”
//Varis?
