Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Tulevista pennuista puhuminen sai Aaltosalaman aivan täpinöihinsä. Hän ei malttanut odottaa, että he pääsisivät valitsemaan yhdessä nimiä jälkikasvuilleen. Heidän arkensa tulisi muuttumaan paljon perheenlisäyksen myötä, mutta se oli muutos, jota soturitar odotti kovasti.
“Olet oikeassa”, hän vastasi Varissulalle. “Mihin he ikinä keksivätkään ryhtyä, olen varma että he suoriutuvat siitä mallikkaasti.”
He istuskelivat ulkona vielä hetkisen, rakentaen pilvilinnoja yhdessä, kunnes he palasivat takaisin soturien pesään ja käpertyivät nukkumaan toisiinsa kietoutuneina.
Päivät kuluivat, mutta toistaiseksi kaikki tuntui melko normaalilta. Aaltosalama heräsi joka aamu suorittamaan soturin velvollisuuksiaan, kuten aina ennenkin, paitsi sillä erolla, että hän tiesi siirtyvänsä jonkin ajan päästä pentutarhalle lopputiineyden ajaksi. Hän saattoi kuvitella pienet pennut kasvamaan vatsansa suojissa ja yritti sen vuoksi ottaa ulkona ollessaan hieman rauhallisemmin.
Hän ei ollut vielä kertonut tiineydestä muille kuin Sulkavirralle ja Varissulalle. Osittain hän odottikin, että muut huomaisivat hänen tiineytensä itse, mutta ainakaan toistaiseksi hänen vatsansa ei ollut pyöristynyt paljoakaan. Hehkuaskeleen mukaan se ei ollut ihan tavatonta, sillä tämä kuuleman mukaan tiesi joitakin kuningattaria, jotka olivat poikineet tietämättään olevansa tiineinä, sillä raskauden oireet olivat olleet niin lievät ja huomaamattomat. Aaltosalama uskoi olevan kyse tästä, eikä siksi stressannut asiasta liikaa.
Kuutamo loi kelmeää valoaan leiriin punaruskean soturin odotellessa aukiolla muita yöpartioon lähtijöitä. Hänen riemukseen myös Varissulka oli samassa partiossa, joten he saisivat viettää aikaa yhdessä.
Soturien pesän suunnalta kuului rapinaa, ja solakka, tumma hahmo livahti ulos. Aaltosalama nosti häntänsä kippuraan tervehtiessään kumppaniaan.
//Varis?
