Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
//TAISTELUTARINA (223 sanaa = 2TaP)
Tämän olisi pitänyt olla se hetki, jolloin riemu oli korkeimmillaan, sillä tänään, tässä ja nyt, Aaltosalama saisi viimein kostaa eloklaanisille, jotka olivat vastuussa hänen emonsa kuolemasta. Riemu tuntui kuitenkin olevan kaukana tästä tilanteesta, ja sen sijaan naaraan sisuksissa velloi pelko. Hän pelkäsi, mitä tästä taistelusta seuraisi, montako klaanitoveria ja ystävää hän menettäisi. Eri toten hän pelkäsi Varissulan puolesta. Kolli oli toki monin verroin parempi taistelija kuin hän, mutta ei se tästä vielä kuolematonta tehnyt. Hän oli päättänyt pysytellä kollin lähettyvillä koko taistelun ajan. Sitä paitsi, yhdessä taisteleminen oli varmasti tehokkaampaa kuin soolona soitellen sotaan lähteminen.
Keijukaisen ulvaisu sai kujakissat vyörymään johtajansa perässä kohti eloklaanilaisia. Hiukan häkeltyneet kuolonklaanilaiset liittyivät Henkäystähden johdolla mukaan taisteluun, ja hetkessä kaaos oli päässyt valloilleen aukiolla, kun kissat heittäytyivät toisiaan päin taisteluhuutojen kiiriessä ilman halki.
Aaltosalama tunsi sydämensä kiihdyttävän lyöntejään, ja hänen katseensa pomppi vauhkoontuneesti kissasta toiseen. Hän vilkaisi viereensä ja huojentui nähdessään Varissulan tutut kasvot. Kyllä tästä selvittäisiin. Hänen ei tarvitsisi taistella yksin.
“Aaltosalama, varo!” Varissulan varoitushuudon kuullessaan Aaltosalama katsahti hieman säikkynä kollin osoittamaan suuntaan ja näki tanakan laikukkaan eloklaanilaiskollin syöksyvän itseään kohti huuli irvessä. Aaltosalama kääntyi kasvotusten vastustajansa kanssa ja pörhisti karvojaan hampaitaan väläytellen. Eloklaanilainen koukkasi alaviistosta etutassullaan iskun suoraan hänen leukaansa, ja Aaltosalama tunsi kirvelyä siinä kohtaa, mihin kynnet olivat osuneet. Hän älähti ja yritti muistella Varissulan opettamia liikkeitä, mutta kipu ja kaaos ympärillä sumensivat hänen ajatuksiaan.
//Varis?
KP-boosti käytössä
