Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Aaltosalama näki, miten pahoillaan Sulkavirta oli jätettyään hänet sillä tavalla hyvästelemättä. Naaraan silmät olivat kostuneet tämän puhuessa katuvaan sävyyn teostaan, ja viimeistään siinä vaiheessa viimeisetkin katkeruuden rippeet huuhtoutuivat pois Aaltosalaman mielestä.
Hän istahti alas ja kietaisi tuuhean häntänsä käpälilleen, miettien tovin, miten pukisi sanoiksi sekavat tunteensa. ”Saat anteeksi”, kun sanat olivat tulleet ulos hänen suustaan, hänen oli helpompi hengittää. Ikinä koskaan Aaltosalama ei ollut päästänyt vihasta irti ja antanut anteeksi itseään kohtaan tehtyä vääryyttä, mutta Sulkavirran kohdalla tilanne oli toinen.
”Minäkin haluan pyytää anteeksi sitä, että olen vältellyt sinua”, hän maukui heti perään ja nosti varovasti katseensa tassuistaan Sulkavirran kellertävän vihreisiin silmiin. ”Minulla oli vain pitkän aikaa niin petetty olo, sillä ainoa oikea ystäväni oli tuosta vain hylännyt minut. Olimme silloin jumissa kaksijalkojen ansassa Varissulan kanssa, kun sinä lähdit. Päästyämme pakoon jouduimme tarpomaan takaisin kotiin puoli päivää. Sinun lähtösi tuli minulle silloin täysin puskista, enkä ollut lainkaan osannut varautua siihen. Siksi olin niin kamalan vihainen.”
Aaltosalama tunsi kyynelien polttelevan silmiään. Hän oli itkenyt viime aikoina paljon, useimmiten salassa muilta. Hän ei pitänyt siitä, että muut näkivät hänet pillittämässä kuin jokin pahainen pentu.
”Kauanko sinä olit suunnitellut lähteväsi? Miksi sinä ylipäänsä lähdit?” Aaltosalaman ääni oli hieman tukahtunut, kun hän esitti nuo mieltään pitkän aikaa poltelleet kysymykset ääneen.
//Sulka?
