Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
“Aaltosalama!” Aaltosalama oli juuri pujahtanut aukiolle soturien pesästä, kun Pimentovarjo kutsui minua luokseen. Soturitar lipaisi vielä kerran rintaturkkiaan viimeistelläkseen turkkinsa sukimisen ja suuntasi sitten varapäällikön tykö häntä korkealla.
“Pimentovarjo”, Aaltosalama tervehti tummaa naarasta kohteliaasti.
“Johdat rajapartion Eloklaanin rajalle”, Pimentovarjo meni suoraan asiaan ja viittasi sitten hännällään aukiolle hajanaisesti levittäytyneitä sotureita, “voit valita mukaasi ketkä haluat.”
Aaltosalama räpytteli silmiään hitusen yllättyneenä, mutta ryhtyi tuumasta toimeen. Hän kävi vapaana olevia sotureita katseellaan läpi ja valkkasi mukaansa Kärppämyrskyn ja Katajanoen. Silmätessään muita mahdollisia lähtijöitä, hänen huomionsa kiinnittyi tummaan tabbykuvioiseen kolliin, joka näytti olevan ajatuksiinsa vaipunut.
“Harakkahaave, haluatko tulla partioon meidän kanssamme?” hän huikkasi nuorelle kollille, joka valpastui välittömästi ja ilmoittautui innokkaasti palvelukseen.
Lopulta hänellä oli kasassa neljän kissan joukko – hänet itsensä mukaan lukien -, jonka hän johdatti ulos leiristä. Kukaan ei erityisemmin jutustellut. Ainoastaan silloin tällöin Harakkahaave saattoi kysyä jotakin partioon liittyvää tai hyräillä itsekseen, mutta muuten matka taittui hiljaisuudessa.
Tuuli puhalsi Eloklaanin hajua partion suuntaan heidän lähestyessään rajaa. Aaltosalama luimisti korviaan naapuriklaanin hajun tunkeutuessa hänen kurkkuunsa. “Kärppämyrsky ja Katajanoki, uusikaa hajumerkit tässä kohtaa”, hän murahti nuoremmille sotureille ja kääntyi sitten katsomaan Harakkahaavetta. “Me kaksi jatkamme edemmäksi ja merkkaamme siellä rajat.”
“Selvä!” Harakkahaaveen selkäkarvat väreilivät innostuksesta.
Kaksikko kulki rajalinjaa pitkin kauemmaksi paikasta, jota Kärppämyrsky ja Katajanoki olivat jääneet merkkaamaan. Aaltosalama oli aikeissa opastaa nuorempaa soturia jättämään merkkinsä kohtaan, johon he olivat juuri tulleet, kun yhtäkkiä rajan toiselta puolelta kuului äänekäs rasahdus. Suurikokoisen soturin oranssit silmät kääntyivät salamana äänen suuntaan. Hänen katseensa osui pieneen kissajoukkoon, joka lampsi rajaa kohti varsin huolettoman oloisesti. Nämä eivät olleet ilmeisesti huomanneet vielä Kuolonklaanin kissoja.
“Pidä pää kylmänä”, Aaltosalama sihahti Harakkahaaveelle, irrottamatta katsettaan eloklaanilaisista. “Jatka vain rajojen merkkaamista muina kissoina.”
Eloklaanilaisten puheensorina vaimeni olemattomiin, kun yksi näistä – nuori valkoinen kissa, joka oli erehdyttävästi Eloklaanin päällikön näköinen – huomasi Aaltosalaman ja Harakkahaaveen. Aaltosalama muisteli joskus nähneensä kyseisen kollin – tämä oli ollut silloin vielä oppilas, Kortetassu nimeltään. Nyt tämä oli arvatenkin jo soturi.
“Tervehdys”, valkoinen kolli maukui ystävällisesti tassutellessaan rajan pintaan varsin pelottomasti. Soturin tuttavallisuus oli Aaltosalaman makuun jopa vähän röyhkeää. “Miten teillä menee Kuolonklaanissa? Onko riistaa riittänyt?” Kissan katse kääntyi Aaltosalaman vieressä seisoskelevaan Harakkahaaveeseen.
Aaltosalama mulkoili vähän matkan päässä kollin takana odottavia eloklaanilaisia, joita ei selvästi kiinnostanut tulla lähemmäksi. Hänestä tämäkin kissa olisi saanut odottaa kauempana, kunnes he olivat saaneet hajumerkkien jättämiset hoidettua rauhassa pois alta ja poistuneet paikalta.
Juuri kun Aaltosalama oli aikeissa äyskäistä nuorta eloklaanilaista pitämään huolen oman klaaninsa asioista, Harakkahaave avasi suunsa…
//Harakka?
//Sori jos tästä tuli kauheen sekava XD Jätin myös Hämärähallan pois partiosta kun se on pentutarhalla!
KP-boosti käytössä
