Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
“Eivät”, Aaltosalama hymähti Varissulalle. “Kaikki aina varoittelevat tiineysajan olevan rasittavaa niin keholle kuin mielellekin, mutta minun oloni on ollu kerrassaan loistava! Onhan poikimiseen toki vielä aikaa, joten se voi iskeä yllättäen päälle, mutta sitä odotellessa aion kyllä nauttia tästä olosta.”
Varissulka katsoi häneen silmät tuikkien. “Tai ehkä sinä olet vain niin kova luu, että edes tiineys ei pure sinuun samalla tavalla kuin muihin”, kolli kiusoitteli. Aaltosalama huiskaisi tätä kohti hännällään, mutta hänen silmänsä nauroivat.
“Joka tapauksessa en malta odottaa, että pääsen pentutarhalle, niin oudolta kuin se varmasti kuulostaakin, mutta haluan vain niin kovasti tavata jo tulevan perheemme”, hän huokaisi haaveilevasti. Samaan aikaan heidän luokseen alkoi valua muitakin yöpartioon lähtijöitä.
Hän nyökäytti kohteliaasti päätään Kärppämyrskylle, jonka mukana oli Säihkytassu, ja tervehti myöskin entistä oppilastaan, Lepakkohuutoa, tämän ehtiessä paikalle. Partio lähti matkaan Kärppämyrskyn johdolla. Aaltosalama jättäytyi kävelemään Varissulan rinnalle partion perälle.
“Eiköhän oteta kaikki irti tästä kuutamosta vielä kun voimme”, hän virnisti kumppanilleen. Varissulka nyökytteli hyväksyvästi silmissään leikkisä pilke.
He kävelivät rinta rinnan kohti metsän synkkiä varjoja, jotka kurkottelivat heitä kohti kuin kynnet.
Vihdoin ja viimein leirin sisäänkäynniltä kuului lähestyvän partion ääniä. Aaltosalama pomppasi jaloilleen paikaltaan kaatuneen kuusen vierestä. Hän odotti, että Varissulka pääsi irtautumaan porukasta, ennen kuin kiiruhti tätä vastaan.
“Kylläpä teillä kesti!” Hän nytkytti häntäänsä kärsimättömänä. “Luulin jo, että te rakensitte metsään uuden leirin ja jääneet sinne asumaan!”
Varissulka pyöräytti huvittuneen oloisena silmiään. “Emme me niin pitkään ulkona olleet”, hän tuhahti.
“No ihan tarpeeksi pitkään kuitenkin”, Aaltosalama puuskahti, ei kuitenkaan vihaisena. Hänen käpäliään syyhytti päästä jo liikkumaan. “Viivyttelin Hehkuaskeleen luokse menoa, jotta sinäkin pääsisit mukaan tällä kerralla! Pentujen syntymiseen on enää alle kuu, ja olen varma, että hän määrää minut viimeistään nyt pentutarhalle.”
“Ei sitten anneta hänen odottaa enempää”, tummanharmaa soturi nyökkäsi päällään kohti parantajan pesää. Aaltosalama pörhisteli karvojaan innostuneena ja lähti tassuttamaan kumppaninsa rinnalla kallionseinämää kohti, jonka kolossa parantaja piti pesäänsä.
Sairasaukiolla oli melko hiljaista. Potilaina oli ainoastaan kaksi kissaa, Tuiskutassu ja Kamomillapyörre, jotka hekin varmaan pääsisivät pian palaamaan takaisin tehtäviensä pariin. Sumutuuli oli parasta aikaa puhdistamassa Tuiskutassun sokaistua silmää, kun he Varissulan kanssa astelivat peremmälle pesään. Savunharmaa parantajaoppilas nyökäytti heille kohteliaasti päätään heidät nähdessään.
Vain paria silmänräpäystä myöhemmin pesän perältä varjoista ilmestyi tuttu, musta naaraskissa, jonka keltaiset silmät kiiluivat hämärässä kuin kekäleet. Aaltosalaman häntä nousi kippuralle selän päälle.
“Me tulimme nyt tarkastukseen”, hän ilmoitti parantajalle kehräys kurkussa hyristen. Hehkuaskel hymyili hänelle takaisin, mutta hän oli näkevinään tämän katseessa jotakin outoa. Ihan kuin epäröintiä.
“Minä jo vähän odottelinkin teitä”, parantaja maukui ja ohjeisti sitten Aaltosalaman makuulle lähimmälle vapaalle sammalpedille tutkimusta varten. Varissulka jäi istumaan vähän matkan päähän ja katseli kiinnostuneena parantajan työskentelyä, kun tämä rupesi painelemaan punertavan soturittaren vatsaa kevyesti tassuillaan.
Aaltosalama makasi paikallaan ja vilkuili mustan kissan ilmettä odottavasti. Häntä kuitenkin vaivasi se, miten parantajan otsa rypistyi yhä enemmän tämän jatkaessa painelua.
“Onko jokin vialla?” hän kysyi lopulta, kun ei kestänyt enää odotusta. “Ei kai pennuilla ole mikään hätänä?”
Varissulkakin valpastui tajutessaan tilanteen. Hehkuaskel siirsi tassunsa pois Aaltosalaman vatsan päältä ja katsoi vielä hetken sitä, ennen kuin kääntyi hänen puoleensa. “Näyttää siltä, että olemme tainneet erehtyä”, parantaja lausahti rauhallisesti.
“Mitä sinä tarkoitat?” Aaltosalama kohottautui pedillä ja kumartui lähemmäksi parantajan kasvoja, niin että heidän viiksensä melkein hipoivat toisiaan. “Mikä pennuillani on hätänä?”
Hehkuaskel pysyi vaiti parin raastavan silmänräpäyksen ajan, ennen kuin vastasi: “Sinä et ole tiineenä.”
//Varis? D:
