Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Taistelu erakoita vastaan oli päättynyt odotusten mukaisesti: kaikki nuoret kissat oli lopulta saatu tapettua, yhtäkään säästämättä. Ikään kuin se ei olisi yksinään riittänyt musertamaan Aaltosalaman mieltä, luvassa oli ollut lisää huonoja uutisia. Matkalla leiriin yöpartio oli kohdannut Jääviillon, Kaamoskukan ja Pimentovarjon. Aaltosalama oli heti pistänyt merkille, miten ruhjotuilta kissat olivat näyttäneet, ja syy tälle oli selvinnyt, kun Pimentovarjo oli kertonut heille Henkäysvarjon käskystä tappaa Punatähti, mikäli tämä menisi Lehtikuusilaaksoon.
Sillä välin, kun yöpartio oli armottomasti taistellut nuoria erakoita vastaan Lehtikuusilaaksossa, klaaninpäällikkö oli käynyt vähän matkan päässä kamppailua omasta elämästään omia sotureitaan vastaan. Aaltosalaman olo oli kertakaikkisen kurja. Hän ei saattanut uskoa, että Henkäysvarjo oli mennyt niinkin pitkälle, että käskisi oman päällikkönsä tapettavaksi. Punatähti oli ollut Kuolonklaanin päällikkönä jo sukupolvien ajan, ja noin vain hänen valtansa anastettiin kunniattomasti selkäänpuukottamalla.
Leirissä Aaltosalama oli mennyt parantajan pesälle hoidattamaan taistelussa saamansa haavat Henkäysvarjon määräyksestä. Todellisuudessa häntä ei kiinnostanut vähääkään, vaikka olisi vuotanut kuiviin, sillä yön aikana tehdyt hirmuteot polttivat häntä sisältä päin niin, että hänen olisi tehnyt mieli lakata olemasta. Hän näki mielessään keskenkasvuisten kissojen ruumiit, elottomina ja veren peittäminä. Pieni naaraspentu, jonka hengen Aaltosalama oli julmasti riistänyt, kummitteli erityisesti soturittaren mielessä.
”Nostaisitko vähän päätäsi?” Hehkuaskelen kysymys sai punaturkkisen naaraan kääntämään tyhjän katseensa parantajaan. Hän teki, kuten naaras pyysi, ja parantajakissa puhdisti hänen huulensa yli kulkevan haavan.
Kun Hehkuaskel oli paikannut hänet, hän jäi kyyhöttämään sammalille surkeana karvamyttynä, kaiken elämänhalunsa menettäneenä.
Jossain vaiheessa Aaltosalama oli ilmeisesti torkahtanut, sillä kun hän seuraavan kerran avasi silmänsä, ulkona oli valoisaa. Hän kuuli Henkäysvarjon äänen kajahtavan pesän ulkopuolella kutsuen klaanin koolle. Aaltosalama tuijotti hetken tyhjyyteen, yritti kerätä viimeiset voiman rippeensä noustakseen ylös ja siirtyäkseen muiden mukana ulos kuulemaan varapäällikön sanat, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Hänen päänsä tuntui raskaalta ja ajatukset sumeilta.
Lopulta hänen onnistui kangeta itsensä jaloilleen ja raahautua aukiolle, jonne vielä toistaiseksi yön tapahtumista tiedottomat klaanitoverit olivat kerääntyneet hämmentyneinä ja hieman hätääntyneinä. Kaikki näkivät Henkäysvarjon vieressä makaavan Punatähden ruumiin ja varmasti ihmettelivät, miten tämä oli siihen päätynyt. Aaltosalama tiesi vastauksen, mutta kuten kaikkia muitakin yöpartion jäseniä, myös häntä oli kielletty puhumasta tapahtuneesta kenellekään. Se olisi salaisuus, jota hän joutuisi kantamaan mukanaan hautaan asti. Ajatus siitä, miten oli rikkonut useita soturilain kohtia ja kääntynyt röyhkeästi päällikköään vastaan, sai naaraan vatsan muljahtelemaan syyllisyyden tunteesta.
Henkäysvarjo aloitti kokouksensa ja kertoi hyvin vakuuttavasti muulle klaanille oman versionsa yön tapahtumista. Kukaan ei näyttänyt epäilevän mitään, ja se sai Aaltosalaman voimaan entistä huonommin. Hän toivoi, että olisi ollut yhtä tiedoton.
Tulevan päällikön lopetettua kokouksen Aaltosalama nousi huterille jaloilleen ja katseli hetken ympärilleen – suurin osa kuolonklaanilaisista oli murheen murtamia. Suru leijaili leirissä kuin raskaat sadepilvet. Aaltosalaman huono olo kasvoi entisestään, ja hänen oli päästävä tuulettamaan ajatuksiaan jonnekin muualle.
Hän tassutti kiireesti leirin uloskäyntiä kohti, eikä tajunnut katsoa eteensä, ennen kuin törmäsi johonkuhun. Kohottaessaan katseensa hän näki Varissulan kummastuneen naaman. Sanaakaan sanomatta soturitar marssi kollin ohitse piikkihernetunneliin ja livahti leirin ulkopuolelle.
Hän ei mennyt kauas vaan etsi itselleen rauhaisan paikan leirin lähellä olevan puun luota ja kävi istumaan. Hän veti syvään henkeä ja yritti koota itsensä – soturin ei kuulunut käyttäytyä näin impulsiivisesti omien tunteidensa johdattamana.
//Varis?
