Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
”No mutta puhutaanpa sitä nyt niin hunajaisesti”, Aaltosalama virnisti kiusoittelevasti kumppanileen, mutta syvä, rakastava kehräys kumpusi väkisinkin hänen kurkustaan. Kollin sanat saivat hänen sydämensä pamppailemaan hänen rinnassaan yhtä nopeasti kuin silloin kun hän oli ollut vastarakastunut. ”Minunkin elämäni on äärettömän paljon parempaa, kun minulla on sinut vierelläni.” Naaras lipaisi lempeästi itseään vasten nojaavan soturin korvaa.
”Kuka nyt puhuu hunajaisia?” Varissulka tuhahti, mutta Aaltosalama näki tämän silmistä paistavan rakkauden.
Hän puhahti hiljaa hymyillen ja käänsi sitten hetkeksi katseensa auringonlaskun suuntaan. Viimeiset valonsäteet kimaltelivat vielä hetken Hehkulammen pinnalla, kunnes nekin haipuivat auringon painuessa mailleen. Taivas kylpi vielä hailakassa, vaaleanpunaisessa värissä.
Soturittaren katse jäi hetkeksi viipyilemään Hehkulammen toisella puolella näkyviin nummiin, jotka olivat Eloklaanin reviiriä. Jokin aika sitten eloklaanilaiset olivat onnistuneet pelastamaan panttivankinsa ja ottamaan klaaninsa takaisin haltuunsa. Vaikka Aaltosalama inhosi syvästi rajanaapureitaan, ei hän osannut olla tilanteesta kovin vihainen tai katkera.
Jos nyt järkevästi ajateltiin, eloklaanilaisista ei olisi koskaan voinut tulla oikeita kuolonklaanilaisia, joten heidän käännyttämisensä oli käytännössä ollut ajanhaaskausta. Ainoa tapa, jolla näistä todella päästäisiin eroon, oli joko ajaa nämä pois tai hoidella kaikki päiviltä. Jälkimmäinen vaihtoehto oli jopa Aaltosalaman makuun liian brutaali.
Hän pudisteli hiukan päätään ja tyhjensi mielensä ylimääräisistä ajatuksista. Hän oli täällä viettämässä laatuaikaa kumppaninsa kanssa, ei murehtimassa klaanien reviiripolitiikkaa.
Siinä katsellessaan liplattavia laineita hänen mieleensä pulpahti kuitenkin yksi ajatus, jota hän oli miettinyt joskus aiemminkin, muttei ollut rohjennut ottaa sitä puheeksi Varissulan kanssa. Aika ei ollut tuntunut sopivalta. Mutta kenties nyt…
”Kuule”, hän aloitti katsellen edelleen Hehkulampeen päin, ”oletko sinä koskaan miettinyt, miltä tuntuisi olla isä?”
//Varis? 😛
