Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Aaltosalaman uudet sisaruspuolet olivatkin varsin nenäkästä sorttia. Noin nuoriksi he soittivat suutaan yllättävän paljon ja käyttäytyivät kuin mitkäkin isot kihot. Etenkin Sielupentu, joka kyseenalaisti saman tien Aaltosalaman soturiuden. Pikkukaaos katsahti häneen anteeksipyytävästi, mutta Aaltosalama vastasi siihen vain huvittuneella hymyllä, jolla hän yritti viestittää, ettei hän ollut ottanut pahakseen pentujen käytöksestä. Pentujahan he vain loppujen lopuksi olivat.
”Kuules, pikkupomo, mahdatkohan edes tietää, mitä soturi tarkoittaa? Et ole vielä edes käynyt emosi nisiä kauempana”, Aaltosalama naukui tahallaan härnäten pentua.
Hänestä oli huvittavaa, miten pentukaksikko osasi nahistella keskenään, vaikka olivat vielä niin kovin pieniä. Heillä oli paljon luonnetta, mikä toisaalta ei ollut ollenkaan huono juttu. Jos he olivat oikein järkeviä kissoja, Aaltosalama voisi tulevaisuudessa puhua heidät puolelleen vastustamaan Eloklaania. Kuolonklaani tarvitsi vahvaluontoisia kissoja, jotka eivät pelänneet joitain erakkoja, jotka olivat luoneet säälittävän kopion Kuolonklaanista ja nimenneet sen sen vastakohdaksi, Eloklaaniksi. Miten naurettavaa!
”Mutta kyllä, uskokaa tai älkää, näette edessänne tuoreen Kuolonklaanin soturin”, hän naukaisi sitten ylpeänä ja röyhisti vähän rintaansa. ”Veljeni Tattitassu tässä ei ole vielä aivan suorittanut koulutustaan loppuun, mutta hänestäkin tulee varmasti pian soturi.”
//Sielu ja Höyhen?
//173 sanaa
