Aaltosalama
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Aaltosalama istui syrjässä aukiolla ja kävi huolellisesti läpi turkkiaan. Hän yritti olla kärsivällinen nuollessaan sikin sakin sojottavia karvojaan ojennukseen, mutta aina kun ne ponnahtivat uudelleen pystyyn, hän tunsi kynsiensä raapivan kiveä allaan.
Tämä kaikki oli sen typerän tulipalon syytä. Joitakin päiviä sitten kovimpien helteiden aikaan hän oli ollut metsällä kumppaninsa Varissulan kanssa ja löytänyt saalista erään pensaan alta. Hän ei oikein itsekään ymmärtänyt, miksi juuri hänen oli täytynyt saada ryömiä ahtaaseen, piikikkäiden oksien sokkeloon hiirten perässä, mutta se oli saanut hänet sellaiseen pulaan, josta hän ei olisi taatusti selvinnyt ilman Varissulkaa.
Pensas oli syttynyt yllättäen tuleen, ja kun Aaltosalama oli yrittänyt peruuttaa ulos pensaasta, hän oli huomannut jääneensä kiinni oksiin. Varissulka oli onnistunut kiskomaan hänet irti juuri ajoissa, mutta siinä samalla hänen turkkinsa oli kärsinyt pahoin, erityisesti kylkien alueelta. Nyt hän näytti ihan hirveältä, ja karvattomat laikut hänen kyljissään olivat ruma muistutus hänen tyhmyydestään.
“Onko nälkä?” Varissulan ääni katkaisi Aaltosalaman itseinhoa säteilevät ajatukset. Hän katsahti kollin tuomaan hiireen ja luimisti korviaan. Pelkkä hiiren näkeminen tuntui nyt ihan kamalalta, mutta hän ei aikonut valittaa. Klaani oli vasta vastikään ruvennut saamaan enemmän saalista sateiden tultua, mutta kellään ei ollut vielä varaa nirsoilla.
“On, kiitos”, punertava soturitar väläytti kumppanilleen kiitollisen katseen ja teki tälle tilaa vieressään. He ryhtyivät syömään hiirtä yhdessä.
Aterioinnin lomassa Aaltosalama ei voinut olla tuntematta oloaan kurjaksi. Välillä hänestä tuntui, että jotkut klaanitoverit katsoivat häntä epätavallisen pitkään. Hän näytti varmasti ihan tosi kamalalta! Miten Varissulka edes kehtasi näyttäytyä hänen seurassaan?
“Näyttääkö siltä, että karvani olisivat kasvaneet yhtään takaisin?” hän kysyi kumppaniltaan hieman ahdistuneena ja vilkaisi kylkiään.
//Varis?
KP-boosti käytössä
