Aaltosalama

Tuuli varisteli keltaisen ja oranssin kirjavia lehtiä puista Aaltosalaman ja Varissulan päälle. Punertavan ruskea soturitar istui kumppaninsa vieressä ryhdikkäänä, suojaamassa tätä tuulelta. Hän nojasi hellästi rakastamaansa kollia vasten, jonka tavanomaisesti terävä katse oli nyt sumuinen.
Siitä oli jo jonkin aikaa, kun Varissulan emo, Tuhkajuova, oli kuollut. Aaltosalaman välit Varissulan kanssa olivat tuohon aikaan olleet jokseenkin vaivaannuttavat, koska hän oli ollut yhä vihainen kumppanilleen tämän valehdeltua Sulkavirran kuolemasta. Mutta kun hän oli tajunnut, miten paljon Varissulka kärsi emonsa menetyksestä, hän ei ollut pystynyt kääntämään selkäänsä kumppanilleen vihoittelustaan huolimatta. Loppujen lopuksi Varissulka oli hänen elämänsä rakkaus sekä tukipilarinsa, eikä hän kestänyt ajatella menettävänsä tätä.
“Oletko huomannut, miten Uiveloyö ja Susimieli katsovat toisiaan?” Aaltosalama hieraisi Varissulan poskea kuonollaan ja yritti johdatella kollin jonnekin kauas pois vaeltaneet ajatukset takaisin hänen luokseen. “Minulla on kutina, että Kuolonklaanissa on pian uusi pariskunta. En kuitenkaan olisi uskonut, että kaikista Kuolonklaan kolleista Uiveloyö valitsisi… no, Susimielen.”
Aaltosalama oli yrittänyt olla hienotunteinen puhuessaan tyttärensä uudesta ystävästä. Uiveloyö oli erityinen tapaus itsekin, mutta hän pelkäsi, että Susimielen outolinnun maine tekisi Uiveloyöstä pahemman silmätikun. Hän oli kuitenkin onnellinen, jos hänen tyttärensä oli onnellinen.

//Varis??

Author: EmppuOmppu

.