Aaltotassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Eloklaanilaisen aiemmin niin vakuuttava esiintyminen oli alkanut rakoilla. Hän takelteli sanoissaan ja oli silminnähtävän hermostuneen oloinen, aivan kuin jokin Aaltotassussa olisi saanut sen aikaan. Punaruskealla naaraalla ei ollut mitään hajua siitä, mitä kollin mielessä liikkui tuona hetkenä, mutta kun tämä mainitsi Lauhalaukka-nimisen kissan – kuulemma Ruostekukan pentu, kuten hänkin – Aaltotassu hämmästyi entisestään. Hän oli saanut tietää salapoliisityötä tekemällä, että Ruostekukalla oli kuin olikin kaksi aiempaa pentuetta ennen häntä ja Tattitassua, mutta jostain syystä näiden kahteen pentueen pennuista ei tunnuttu haluavan puhua. Nyt palapelin palaset alkoivat loksahdella paikoilleen: yksi pennuista oli petturi.
Hänen kasvoilleen levisi kylmä hymy, jonka takana hautoi monia meheviä ajatuksia. Hän halusi ehdottomasti tavata tämän Lauhalaukan, joka oli tuonut heidän perheelleen niin suurta häpeää liittymällä vihollisklaanin leiviin. Olihan tietenkin Ruostekukan pojalla oikeus saada tietää oman emonsa poismenosta.
Aaltotassu siirsi mietteliäänä oranssit silmänsä takaisin tähän kermanväriseen kolliin, joka oli paljastanut hänelle petollisen veljensä olinpaikan. Soturi pysyi ilmeettömänä, mutta Aaltotassu näki hänen silmiensä takana liikahtavan pelon varjon.
”Hyvä on. Käy hakemassa tämä Lauhalaukka, niin saat ehkä pitää häntäsi.” Aaltotassu ei tiennyt, miksi, mutta jostain syystä hän sai suunnatonta mielihyvää uhkaillessaan tätä eloklaanilaista. Hän koki olevansa tilanteessa niskan päällä, eikä kollilla ollut muutakaan vaihtoehtoa kuin totella häntä. Klaanissa hän oli vain keskenkasvuinen kakara, jonka oli toteltava vanhempaa soturia, mutta nyt tilanne oli nurinkurinen, ja soturin oli toteltava nuorempaansa. Valta tuntui hyvältä.
//Mahla?
//219 sanaa
