Aaltotassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Kun Sulkavirta ehdotti ulos lähtemistä, Aaltotassu virkistyi. Hän nyökytteli rivakasti päätään ja nieleskeli sitten nopeasti viimeiset murenet myyrästä, jonka he olivat jakaneet naaraan kanssa. Molempien ollessa valmiita he ottivat suunnaksi leirin sisäänkäyntitunnelin.
Vasta, kun he olivat jo leirin ulkopuolella, Aaltotassu tajusi, ettei ollut kysynyt mestariltaan lupaa poistua leiristä. Toisaalta hän oli Sulkavirran seurassa, ja raidallinen soturi oli Sähkötuhon sisko. Hän kyllä pitäisi Aaltotassun puolia, koska olihan ulos lähteminen alunperin ollut hänen ideansa.
Viime päivien aikana lunta oli satanut reippaasti. Siellä täällä risteili osittain uuden lumen alle jääneitä polkuja, joista useimmat olivat ehtineet hävitä melkein kokonaan. Ystävykset päättivät lähteä syvemmälle metsään – kenties he törmäisivät matkalla johonkin kiinnostavaan.
Suurten kuusipuiden oksat taipuivat lumen painosta alaspäin. Aaltotassun mielestä ne näyttivät siltä, kuin ne olisivat kumartaneet heille. Hän tirskahti ajatukselle. Sulkavirta katsahti häneen kysyvästi. Aaltotassu virnisti vain takaisin ja harppoi sitten naaraan edelle. Hän meni lähimmän kuusen luo, koukisti takajalkansa ja loikkasi oksalle. Oksa notkahteli hänen allaan ja lunta tippui maahan sen tuuheiden, tummanvihreiden neulasten päältä.
Aaltotassu kiepahti varovasti ympäri oksan päällä ja katsahti Sulkavirtaan. Naaras seisoi kuusen juurella ja seurasi oppilaan touhuja huvittuneen näköisenä.
”Eikö olisikin huomattavasti kätevämpää, jos kissat asuisivat puissa?” Aaltotassu mourusi leikkisästi. ”Puista meitä ei pystyttäisi yllättämään niin helposti ja oraviakin riittäisi.” Hän kääntyi uudestaan ympäri ja tasapainotteli itsensä oksan toiseen päähän, josta hän pystyi helposti tarttumaan puun rungosta kiinni kynsillään. Punaruskea oppilas lähti nostamaan itseään varovasti ylöspäin, kunnes oli taas pari oksaa ylempänä. Hän hiipi seuraavalle oksalle ja kurkisti alas: maahan oli ainakin kahden ketunmitan verran matkaa.
Hän nousi oksan päällä seisomaan vähän suoremmassa ja suuntasi katseensa siihen suuntaan, missä Eloklaanin reviiri oli. ”Eloklaanilaisista ei olisi meille mitään vastusta! He olisivat silmissämme pelkkiä maanmatosia”, Aaltotassu uhosi ja nauroi päälle.
//Sulka?
//280 sanaa
