Aaltotassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Sinä yönä Aaltotassun oli vaikea asettua levolle. Hän tiesi Sulkavirran olevan matkalla Kuuluolalle partion mukana, mutta oli toinen asia, saisiko raidallinen soturi muut partiossa olijat houkutelluksi kurkistamaan luolaan, jossa Lauhalaukka ja Mahlahalla todennäköisesti olivat odottelemassa Aaltotassun saapumista. Aaltotassu ei voinut sanoa, että hänestä tuntui pahalta saattaa kollit ansaan, mutta klaanien lakien noudattaminen oli hänelle juuri nyt tärkeämpää kuin mitkään sukulaissuhteet naapuriklaanin kissoihin.
Kun Ruostekukka oli kuollut, Aaltotassu oli kokenut vastuun heidän perheensä kunniasta siirtyneen itselleen. Lauhalaukka saattoi olla kenties vanhin Ruostekukan elossa olevista pennuista, mutta kolli oli päättänyt pettää klaaninsa, ja sitä kautta hän oli myös pettänyt perheensä. Lauhalaukka saisi nyt luvan kärsiä tekemästään virheestä.
Jossain vaiheessa Aaltotassu oli ilmeisesti nukahtanut, sillä, kun hän heräsi, osa oppilaista oli jo tekemässä lähtöä pesästä. Aaltotassu kömpi ylös vuoteessaan ja suki nopeasti turkkinsa, ennen kuin kiiruhti aukiolle. Sulkavirta oli ulkona häntä vastassa ja kutsui oppilaan mukaansa hännän huiskaisulla, ja he kiersivät kaatuneen kuusen taakse vesiputouksen lähelle.
”No?” Aaltotassu kysyi ensimmäisen kerran, ja hän tunsi vatsaansa vääntävän jännityksestä. Sulkavirran katse – ja ilmeisesti myös ajatuksenjuoksu – harhaili kuitenkin aivan jossakin muualla.
”No? Miten se partio meni?” Aaltotassu kysyi toisen kerran, kestämättä sitä näkymätöntä painetta, joka tuntui leijuvan hänen yläpuolellaan ikään kuin valmiina rysähtämään hänen niskaansa. Hän tunsi sydämessään kylmän iskun, kun Sulkavirta kääntyi vakavailmeisenä katsomaan häntä.
”Sinä jäit kiinni”, soturi huokaisi päätään pudistellen. Aaltotassu tuijotti ystäväänsä silmät järkytyksestä ammollaan ja suu vähän auki. Hän oli jäänyt kiinni? Voi ei!
Vakava ilme pyyhkiytyi pois Sulkavirran kasvoilta, kun tämä maukui: ”Vitsi vitsi, et jäänyt kiinni. Lauhalaukka kyllä kertoi totuuden, mutta Ruusutuike lupasi olla kertomatta sinusta, koska et ilmestynyt paikalle. Sen sijaan hän kertoi kai juuri Punatähdelle, että eloklaanilaiset olivat luvatta Kuuluolassa.”
Helpotus sai Aaltotassun käpälät tuntumaan tutisevalta hyytelöltä, ja hän veti vapisten henkeä. Kun oppilas onnistui kokoamaan jälleen itsensä, hän tuuppasi Sulkavirtaa ensin vihaisena siitä, että tämä oli valehdellut, mutta leppyi kuitenkin nopeasti. Hän tirskahti hiljaa ja katsoi ystäväänsä hymyillen huojentuneena.
”Kiitos, Sulkavirta!” hän kehräsi iloisesti. ”Olet hengenpelastaja! Minä hyvitän tämän sinulle vielä – lupaan sen!” Aaltotassu tunsi suunnatonta kiitollisuutta naarasta kohtaan. Sulkavirta oli hänen ainoa oikea ystävänsä koko klaanissa, eikä tiennyt, mitä olisi tehnyt ilman tätä.
//Sulka?
//348 sanaa
