Aaltotassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Sulkavirran kysymys herätti Aaltotassussa muistoja, joista hänen alati palava vihansa eloklaanilaisia kohtaan sai lisää polttoainetta. Punaturkkinen naaras tuijotti raidallista ystäväänsä kylmästi, yrittäen hillitä sisällään roihuavaa vihan liekkiä.
”Olet oikeassa: Eloklaani on liian heikko ollakseen uhka meille”, hän maukui hyytävästi. Hän porasi katseensa syvälle Sulkavirran kellertävän vihreisiin silmiin tehostaakseen sanomaansa. Hän halusi soturin ymmärtävän, miten paljon hän inhosi ja väheksyi Eloklaania ja sen kissoja. ”Heikoille ei kuitenkaan ole paikkaa tässä metsässä. On heidän syytään, että minun emoni kuoli. Jos he olisivat käyttäytyneet kuin oikeat klaanikissat, he olisivat tappaneet sen ketun omalla reviirillään, ja Ruostekukka olisi yhä elossa! Mutta ei – sen sijaan he johdattivat sen suoraan meidän partiomme kimppuun!”
Aaltotassu pystyi yhä kuvittelemaan sen, miltä Ruostekukan lämmin veri tuntui, kun sitä oli ryöpsähtänyt hänen päälleen. Hän näki yhä mielessään ruosteenruskean naaraan lasittuneet silmät, joiden katse seurasi häntä, minne ikinä hän menikin. Kaikki se tuska ja suru, jota hänen perheensä oli joutunut kokemaan, johtui yksin Eloklaanista. Ilman Eloklaania Lauhalaukka ei olisi koskaan loikannut, Karhumyrsky ei olisi seonnut eikä Ruostekukka kuollut.
”Eloklaanilaiset ovat valehtelijoita ja esittäjiä, Sulkavirta”, Aaltotassu maukui, tällä kertaa hänen äänensä oli kuitenkin menettänyt pistävimmän teränsä ja jäljellä oli murheen murtama kuiskaus. ”He eivät kuulu tänne. He ovat saattaneet omaksua klaanikissojen piirteitä ja ottaa klaanikissojen nimet, mutta pohjimmiltaan he ovat silti vain joukko kulkukissoja, jotka Mesitähti onnistui houkuttelemaan lupauksillaan puolelleen.” Hän huokaisi syvään ja antoi jännittyneiden lihastensa rentoutua. ”Kuolonklaanilla menisi paremmin, jos he eivät koskaan olisi tulleet tänne. Niin se vain on.”
//Sulka?
//240 sanaa
