Apilatassu

Nyökkäsin ja kasvoilleni nousi pienoinen hymy. Lammikkoloikka oli heti mukavan oloinen ja tajusin tämän olevan mestarini sisko.
Kävelimme rauhassa ulos leiristä. Tuulen vire sai karvani taas liehumaan ja sotkeentumaan toisiinsa.
”Mitä hyvää pitkästä turkista on!?” parkaisen ja katson kysyvästi Lammikkoloikkaan.
”Se lämmittää lehtisateina ja lehtikatoina!” naaras vastasi.
Vastaus turhautti minua. Mielestäni se oli pieni hyöty! Tarvoimme rauhassa aina lehtikuusilaaksoon, jossa olin sattumoisin itseni loukannut.
”Sumutuuli on tylsää seuraa! Ja minua ärsyttää hirveästi! Minusta ei ole klaanille hyötyä kun toheloin näin!” sanon yllättävän avoimesti ja yllätän itsenikin.
Potkaisen punaista lehteä maassa. Kaikki ärsytti paitsi Lammikkoloikka. Lammikkoloikka oli mukava ja tällä vaikutti olevan kaikki hyvin. Paitsi, että naaras vajosi ajatuksiinsa täysin.
”Hei Lammikkoloikka onko kaikki hyvin?” Kysyin ja katsoin naaraaseen nyt lievästi huolestuneena. En ollut koskaan nähnyt ketään niin ajatuksissaan.
Jouduin tökkäämään naarasta hellästi kylkeen ja toistamaan sanani ennen kuin Lammikkoloikka edes huomasi minua.
”Ei sinun ole pakko kertoa, mutta se helpottaa oikeasti! Joskus kerroin Mäntyviikselle asioista kun siskolle puhuminen ja muille läheisille puhuminen ei tuntunut oikealta! Tai noh Mäntyviiksi oli minulle sillä tapaa ihan läheinen, mutta ei kuitenkaan! Ehkä sinua auttaisi jos kertoisit minulle mikä painaa voin luvata etten kerro eteenpäin!” sanon ja katson Lammikkoloikkaan ilmeellä joka kaikin puolin vahvistaa sanaani.

//Lammikko? 🙂

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.