Apilatassu
Minua harmitti yhä äskeinen horjahtaminen, mutta nyt aioin harjoitella todenteolla. Nopeus ei ollut juostessa vahvuuksiani, enkä uskonut sen olevan tässäkään. Enempää välittämättä turhista spekulaatioistani loikkasin sivulle kuvitellen kulkukatin hyökkäävän kimppuuni. Ensimmäinen hyppy saa minut horjahtamaan, mutten kuitenkaan kaadu. Päättäväisenä loikkaan sivulle uudelleen ja entistä itsevarmempana. Jokaisella loikalla huomaan suoritukseni parantuvan. Huomasin kuitenkin myös sen, että jos yritin nopeuttaa tahtia liikaa horjahtelin helpommin ja suoritukseni taso laski. Olin kuitenkin riittävän nopea loikkimaan puolelta toiselle.
”Taidan olla valmis”, totean varmalla äänellä.
Lätäkkölempi ei aikaile vaan loikkaa minua kohti. Liike on hidasta joten pystyn refleksin omaisesti loikkamaan pois hyökkäyksen alta. Hyppyni onnistuu ihan tyydyttävästi, vaikka asentoni ponnistaa seuraavaan hyppyyn ei olekaan priimaa. Loikkaan taas uudelleen sivuun, mutta seuraava laskeutumiseni onkin hieman huonompi kuin ensimmäinen. Horjahtelen paikallani, muutaman silmänräpäyksen ja sillä aikaa Lätäkkölempi on jo uudessa valmiudessa hyökätä. Ehdin vain niukin naukin väistää, mutta mestarini tassu osuu kylkeeni. Kaadun maahan kyljelleni, mutta nousen nopeasti ylös lannistuneena.
”Anteeksi, etten suoriudu nyt niin hyvin. Voimmeko yrittää vielä yhden kerran?” Kysyn katsoen Lätäkkölempeä anovalla ilmeelläni.
Lätäkkölempi ei taaskaan varoita tekemisiään ennalta, vaan lähtee tällä kertaa suoraan hyökkäämään piirun verran nopeammalla tahdilla. Loikkaan vahvalla hypyllä sivuun ja mestarini seisookin tyhjän päällä. Innostus loikata mestarin kimppuun on valtava, mutta hillitsen itseni tehden taas uuden väistön. Hyppy on täydellinen omalle taitotasolleni ja olen täysin valmis ponnistamaan uuteen hyppyyn.
”Ja lopetetaanpa tämä osio” Lätäkkölempi sanoo, kun olen hyppinyt muutamia hyviä väistöliike hyppyjä.
Nyökkään ja lopetan oman osuuteni. katson mestariani kehottaen tätä jatkamaan.
//Lätäkkö?

