Apilatassu

Säikähdin hirveästi kuullessani, että klaanin varapäällikkö oli partiossa mukana. Kun muutkin partion jäsenet olivat paikalla Jääviilto lähti johdattamaan partiota. Lätäkkölempi selitti minulle nopeasti mitkä rajat kiertäisimme ja kuuntelin tätä tottelevaisesti. Ukkospolku tuli rivakasti reitillemme ja tiesin siitä heti, että reviirin raja oli siinä. Haistelin voimakkaita inhottavalle haisevia hajuja ja yritin erottaa kaiken mahdollisen tuoreen laimeiden hajujen ja vahvan ukkospolun hajun alta. Mitään tuoretta en kuitenkaan haistanut.
”Näin merkkaat rajan.” Mestarini esitteli ja tottelin perässä tämän ohjeita. Jääviilto kulki rivakasti eteenpäin, joten minulle tuli tunne, ettei minulla ollut riittävästi aikaa.
Kävelin muiden perässä haistellen ilmaa kaiken varalta.
”Etkö voi pistää töpinää tassuihisi?” Kuulin Jääviillon äänen.
Kolli ei vaikuttanut millään tasolla mukavalta, joten yritin olla välittämättä tuon löpinöistä. Varapäällikkö latisti intoani ensimmäisestä partiosta, mutten antanut sen haitata vaan tein parhaani noudattaen tiukasti Lätäkkölemmen ohjeita.
”Onko Jääviilto ollut aina tuollainen?” Kysyin mestariltani kuiskaten.

Rajojen merkkaaminen oli ollut mielestäni arvokas kokemus ja rakastin sitä jo nyt. Toivoin vain etten joutuisi Jääviillon kanssa hirveän moneen partioon. Kävelimme jo takaisin leiriin päin.
Eloklaanin partio oli ilmeisesti merkannut rajan hieman meitä aiemmin koska sen tuoksu oli ollut vahvana rajalla – toki omalla puolella.
”Lätäkkölempi haluaisin vaihtaa omat sammaleeni tänään niin voimmeko kerätä täältä tuoretta sammalta? Voin kyllä myös vaihtaa muihinkin kuten pentutarhaan sammalet!” Sanoin rauhallisella äänellä. Jos minun piti hoitaa jotain halusin hoitaa asiat kunnolla. Lisäksi minusta muiden auttaminen oli parasta.

//Lätäkkö?

Author: Sarifiina

Olen positiivinen ja aktiivinen 13 v kirjoittaja joka rakastaa juonikuvioiden keksimistä. Mun hahmoista saa helposti seuraa jos se on tilanteessa vapaa.