Haahkatassu
Kirjoittaja: Frankie
Aurinko oli korkealla taivaalla, kun Punatähti kutsui klaanin koolle leirin keskustaan. Myös Haahkapentu asteli muiden kissojen mukana aukiolle klaaninvanhimmat Naarmunenä ja Sumusilmä perässään. Hän tiesi jo mistä oli kyse. Punatähti oli aiemmin sinä päivänä tullut katsomaan hänen ja nuorimman pennun Sammalpennun vointeja pentutarhaan ja samalla vihjannut Haahkapennulle, että hänen aikansa tulla oppilaaksi tapahtuisi pian. Haahkapentu oli täyttänyt kuusi kuuta jo pari auringonnousua sitten, joten asiasta ei ollut kysymystäkään.
Kissat olivat kaikki pian kokoontuneet aukion keskelle luoden suuren piirin Punatähden ympärille. Haahkapentu huomasi nuoret oppilaat Pikkutassun ja Taivastassun, jotka hymyilivät hänelle ja heiluttivat tassujaan hänet nähdessään. Kolli nyökkäsi hieman ujona. Hän ei ollut vähään aikaan puhunut kummankaan oppilaan kanssa, koska molemmat olivat olleet liian kiireisiä tehtävissään oppilaina. Kauempana muuta klaania oli myös Taivastassun hukkumasta pelastanut harmaa raidallinen naaras, joka keskusteli Haahkapennulle tuntemattoman mustan naaraan kanssa. Kolli tunsi pienen pettymyksen rinnassaan hänen tajutessaan, ettei kumpikaan naaraista kiinnittänyt paljoa huomiota klaanikokoukseen.
’’Kutsuin teidät paikalle tänään, sillä on taas uuden pennun vuoro saada oppilasnimensä’’ Punatähti kailotti kovaäänisesti. Pieni puheensorina, joka oli kuulunut aiemmin, hiljentyi nyt kokonaan. Kellanpunainen päällikkö katsoi ympärillään olevia kissoja hetken, mutta siirsi lopulta vihreät silmänsä Haahkapentuun.
’’Haahkapentu on saavuttanut kuuden kuun iän, ja hän on valmis soturioppilaan koulutukseen.’’ Haahkapentu näki, kuinka nyt muidenkin silmäparit kohdistuivat häneen. Hänestä tuntui kuin hänen jokaista hengenvetoaan seurattaisiin. Hän ei erityisemmin pitänyt huomion keskipisteenä olosta, vaikka olikin innoissaan päästessään oppilaaksi.
’’Tästä päivästä aina siihen päivään, jona hän on ansainnut soturinimensä, kutsuttakoon tätä oppilasta Haahkatassuna’’, Punatähti jatkoi. Päällikkö kohdisti seuraavaksi vihreät silmänsä hopeanvalkoiseen kolliin, jonka juuri uuden nimen saanut Haahkatassu tunnisti Taivastassun isänä. ’’Sinun mestarisi tulee olemaan Hopeaputous. Toivon, että Hopeaputous siirtää kaiken tiedon sinulle.’’
Hopeinen soturi astui muiden kissojen joukosta lähelle Punatähteä, jossa päällikkö puhui hänelle suoraan: ’’Hopeaputous, olet valmis ottamaan oppilaan. Olet saanut hyvää koulutusta entiseltä mestariltasi, ja olet osoittanut olevasi urhea ja määrätietoinen. Odotan, että siirrät kaiken tälle nuorelle oppilaalle.’’
Hopeaputous nyökkäsi päällikölle ja asteli uuden oppilaansa luokse. Haahkatassu kosketti mestarinsa kuonoa omallaan niin kuin seremoniassa oli tapana.
’’Haahkatassu! Haahkatassu! Haahkatassu!’’ klaani hurrasi uuden oppilaan nimeä iloisesti. Haahkatassu seisoi ryhdikkäänä, vaikka tunsikin sydämen tykyttävän rinnassaan. Hänen ei onneksi kauaa tarvinnut kylpeä muiden katseissa, kun hurraahuudot hiljalleen lakkasivat ja kissat lähtivät jatkamaan päiväisiä askareitaan. Sumusilmä ja Naarmunenä kertoivat vielä henkilökohtaiset onnittelunsa uudelle pennulle ennen kuin hekin palasivat takaisin pentutarhaan.
Hopeaputous jäi kuitenkin hänen vierelleen seisomaan. Kollin haaleat siniharmaat silmät tuikkivat ystävällisinä, vaikka kolli näyttikin muuten totiselta.
’’Hauska tutustua, Haahkatassu. Uskon, että saan koulutettua sinusta oivan sotilaan Kuolonklaanin riveihin’’, Hopeaputous sanoi yhä totinen ilme naamallaan. ’’Se ei tule kuitenkaan olemaan helppoa. Odotan, että näytät parastasi minun läsnäolossani. Löysäilylle ei ole tilaa minun harjoituksissani. Ymmärretty?’’
’’Kyllä’’, Haahkatassu vastasi yksinkertaisesti. Hän odotti jo sitä, että pääsisi näyttämään taitonsa mestarilleen.
’’Tunnetkin varmaan tyttäreni Taivastassun?’’ mestari kysyi.
Haahkatassu nyökkäsi vastaukseksi. Hän ei ehkä voinut laskea naarasta vielä hänen ystäväkseen, mutta hän halusi kyllä tutustua tähän paremmin.
’’On parempi, että vietät hänen kanssaan mahdollisimman vähän aikaa. Haluan, että hän keskittyy rauhassa omaan oppilaskoulutukseensa ilman häiriötekijöitä. Samaa voisi sanoa sinulle’’, Hopeaputous sanoi tiukasti. ’’Onko tämä selvä?’’
Haahkatassu nyökkäsi hämmentyneenä. ’’Selvä.’’ Hän ei voinut ymmärtää, miksi Hopeaputous ei antanut hänen nähdä tytärtään, kun he olivat pentuikäisinäkin viettäneet jonkin verran aikaa keskenään.
’’Hyvä. Käy nyt syömässä niin mennään sitten kiertämään Kuolonklaanin reviiriä. Koitan selvittää, jospa saisimme seuraa tutustumiskierroksellemme.’’
Haahkatassu nyökkäsi jälleen, sillä hän ei tiennyt mitä vastata. Hän suuntasi kohti tuoresaaliskasaa aikeenaan ottaa jotain syötävää itselleen.
//Joku?
//555 sanaa
