Haaskatassu
Kirjoittaja: Kahvikuppi
Pääni kääntyi salamana viereiseen puskaan, sieltä kuului rasahdus. Yritin haistella ilmaa yrittäen täten tunnistaa mikä puskassa liikkui, mutta turhaan. Pieni jännitys alkoi hiipiä mieleeni, jos pusikossa olisikin Tuhkatassu? Uusi rasahdus, mutta eri suunnasta. Käännyin ympäri niin nopeasti kuin vain pystyin. Nopeuteni ei ollut tarpeeksi, nimittäin välittömästi käännyttyäni kimppuuni iskeytyi Tuhkatassu. Tämän voimakas ponnistus kaatoi meidät molemmat maahan, tästä alkoi raivokas painiottelu. Tuhkatassu yritti saada minusta otetta, minä taas tein parhaani yrittäessä saada häntä pois kimpustani. Lähdin kierimään sivuttain toivoen että Tuhkatassun ote lipeäisi. Sain kierittyä noin yhden ketunmitan jolloin Tuhkatassun ote irtosi. Yritin nousta ylös, tätä yrittäessäni tunsin vastustajani tassun iskeytyvän päähäni painaen pääni ja samalla koko kehoni maihin. En ollut tarpeeksi nopea noustessa ja tällä välin Tuhkatassu oli saanut itsensä ylös ja kimppuuni.
“Taisit voittaa.” Ähkäisin.
“Niin tein.” Tuhkatassu tokaisi ja nosti käpälänsä pois päältäni. Keräsin itseni ylös ja pudistin päätäni hieman. Ravistimme turkeistamme suurimmat roskat irti mitä oli kertynyt ja palasimme mestariemme luokse.
“Noh, mitenkäs meni?” Liekkihäntä kysyi.
“Minä voitin.” Tuhkatassu maukaisi voitokkaana. Liekkihäntä näytti tyytyväiseltä oppilaaseensa.
“Seuraavaksi Haaskatassu toimii hyökkääjänä.” Ruusutuike ilmoitti. Aloitimme välittömästi, hopeanharmaa naaras lähti nyt vuorostaan kävelemään lehtikuusikkoon. Odotin että Tuhkatassu pääsisi tarpeeksi pitkälle. Madalsin asentoani ja lähdin hiipimään tämän perään. Kiipely ei tulisi kuuloonkaan, joten hyödynsin turkkini tummaa väriä ja hiivin varjosta toiseen mahdollisimman äänettä. Pidin askeleeni keveinä ja tein parhaani välttääkseni etten astuisi mihinkään mikä saattaisi pitää ääntä. Minua selvästikin onnisti, tuuli kääntyi vastatuuleksi eli hajuni ei ainakaan kantautuisi Tuhkatassulle. Tuhkatassun eteminen ei ollut kovin nopeaa, päätin hyödyntää tätä ja koukata tämän edelle. Nopeutin askeltahtiani silti pysyen matalana, tarkoitukseni olisi päästä Tuhkatassun edelle ja yllättää hänet sieltä. Oli alkanut jo hieman hämärtää ja varjoja oli kaikkialla. Olin päässyt jo hyvin Tuhkatassun edelle, naaras oli useasti luonut katseensa puihin yrittäen havaita minua oksistosta. Sujahdin korkeahkon kiven taakse piiloon, olin nyt Tuhkatassun reitillä suoraan hänen edessä. Kuuntelin tarkkaan askelien lähestyvän, jähmetyin paikoilleni odottamaan sopivaa hetkeä hyökätä kiven takaa. Askeleet olivat aivan kohdalla, ponnistin itseni kiven päälle. Näin nyt Tuhkatassun selkeästi, tosin tämä oli tietysti nähnyt minut. En jäänyt aikailemaan kivelle vaan syöksyin edessäni olevan vastustajani kimppuun. Tuhkatassu oli nopea ja väisti hyökkäykseni, tassuni tömähtivät maahan. Naaras kävi nopeasti vastahyökkäykseen yrittäen osua minuun tassullansa. Väistin hänen lyöntinsä ja peräännyin muutaman askeleen, jäin aloilleni odottamaan seuraavan iskun tuloa. Toinen isku tuli nopeasti, onneksi olin varautunut ja vedin pääni pois iskun tieltä juuri ajoissa. Kun olin varma että Tuhkatassun isku oli mennyt ohitse iskin itse. Huitaisin tassullani Tuhkatassua kohti, tassuni iskeytyi naaraan poskeen. Vastustajani reagoi tähän nopeasti ja ponnisti itsensä takajaloillaan kimppuuni. Aivan kuin viimeksi, Tuhkatassu sai minut kaadettua. Tiesin että peli olisi menetetty jos antaisin tämän saada otteen niskastani, joten käännähdin selälleni. Tuhkatassu oli heti kimpussani, kannattelin osaa hänen painosta etujaloillani. En ollut ajatellut suunnitelmaani täysin loppuun, nyt Tuhkatassulla oli täydellinen tiliasuus iskeä kasvojani mielin määrin. Isku iskun jälkeen iskeytyi kasvoihini, pitäisi keksiä ratkaisu ja nopeasti. Huomasin että takajalkani pääsivät liikkumaan hyvin vaikka Tuhkatassu olikin päälläni, sain heti ajatuksen. Koukistin takajalkani ja painoin tassuni vankasti naaraan vatsaa vasten, jos taistelu olisi oikea niin Tuhkatassu pulassa. Nyt kykenisin raapaisemaan takajalkojeni voimalla naaraan vatsaa, en näin tietenkään tehnyt sillä siitä aiheutuvat vammat voisivat olla vaarallisia. Tuhkatassu lopetti naamani hakkaamisen tajutessaan tilanteen. Hetken hiljaisuuden jälkeen tokaisin:
“Taisin voittaa.” Tuhkatassu nyökkäsi samalla poistuen päältäni. Jälleen kerran palasimme mestariemme luokse.
“Mitenkä kävi tällä kertaa?” Liekkihäntä kysyi saavuttuamme.
“Minä voitin.” Raakuin vastaukseksi. Liekkihäntä näytti hieman yllättyneeltä. Oli alkanut jo hämärtämään reilusti joten joukkiomme suuntai takaisin leiriin. Matka leiriin sujui hiljaisesti, en vaihtanut sanaakaan Tuhkatassun kanssa. Tiesin etten ole kovin pidetty, jo pennusta pitäen olin oppinut pitämään suuni kiinni etten olisi suututtanut sisaruksiani.
Saavuimme leiriin ja Ruusutuike kehoitti minua mennä syömään jotain. En ollut hirveän nälkäinen mutta en halunnut väittää vastaan. Suuntasin tuoresaaliskasalle ja valikoin sieltä laihan hiiren. Istahdin tuoresaaliskasan lähistölle ja aloin syömään hiirtä, tunnelma leirissä oli rauhallinen. Oppilaat ja soturit rauhoittuivat päivän toimien jälkeen. Äkkiä tunsin jonkun astuvan häntäni päälle, säpäsähdin mietteistäni ja mulkaisin hännälleni astunutta kissaa. Kyseinen hännäntalloja oli Hiutaletassu, valkea naaras oli yksi oppilastovereistani.
“A-anteeksi, astuin hännällesi aivan vahingossa. Ei ollut tarkoitus.” Hiutaletassu pahoitteli jopa vähän hätääntyneenä. Hymähdin ja olin kääntämässä katsettani hänestä pois kunnes tämä avasi suunsa:
“Nyt kun vihdoin törmäsin sinuun, saanko kysyä jotain?”
“Mitä haluat?” Kähisin epäluuloisena.
“Tämä on melko henkilökohtainen kysymys mutta jos et pane pahaksesi saanko kysyä?” Hiutaletassu takerteli.
“Kakista ulos.” Totesin tympääntyneenä.
“Miksi olet noin… Miten tämän nyt sanoisi? Palanut?” Naaras maukui empien. Moni ei tunnu tietävän taustaani kovinkaan hyvin, jotkut ovat vain kuulleet että olin tulipalossa tai onnettomuudessa. Tuijotin tyhjyyteen päästämättä pihaustakaan hetkeen.
“Pitkä tarina. Sitäpaitsi, miksi se sinua kiinnostaa?” Sanoin totisena, ääneni muuttui jopa vähän kireäksi.
“Ei ollut tarkoitus loukata, minua vain sattuu kiinnostamaan menneet ajat.” Hiutaletassu vastasi. En mielelläni muistele menneisyyttä, varsinkaan omaani. Muistot ovat vieläkin liian tuoreita, pelkkä savun hajun muistelu saa vatsani vääntymään.
“Kotini paloi.” Tokaisin hetken hiljaisuuden jälkeen. Katseeni pysyi visusti etutassujeni juuressa makaavaan puoliksi syödyssä hiiressä.
“Kamalaa. Miten päädyit Kuolonklaaniin? Elitkö yksin? Vai minne perheesi lähti palon jälkeen?” Valkea oppilas naukui varovasti.
“Kuolleita. Kaikki, paisi minä ja yksi muu.” Vastasin yksiselitteisesti. Äänensävyni oli muuttunut rauhallisen monologiseksi. Vastaukseni takia Hiutaletassun kasvoille levisi pieni järkytys, sekä naaras meni täysin hiljaiseksi. Olin mielestäni kertonut jo aivan liikaa, onneksi keskustelumme näytti päättyvän. Haukkasin viimeisetkin palat hiirestäni ja hautasin loput, oli jo ilta.
“Sait kuulla mitä halusit, menen nyt nukkumaan. Öitä.” Huikkasin Hiutaletassulle vielä ennen kuin suuntasin kohti oppilaidenpesää. Tämä jäi vielä miettimään kertomaani ja syömään lähtiessäni. Suuntasin suorinta tietä nukkumaan. Nukahtaminen oli hankalaa, kehoni oli väsynyt mutta mieleni ei ollut levollinen.
// 902 sanaa.
