Haaskatassu
Kirjoittaja: Kahvikuppi
**Uni**
Jokainen hengenveto polttaa, on pimeää sekä tuskallisen kuuma. Hoipertelen säkkipimeässä vailla suuntaa samalla kun tajuntani alkaa heiketä. Raivoavien tulenlieskojen ääni voimistuu hetki hetkeltä kuumentaen ilmaa entisestään. Nyt kykenen jo erottamaan lähestyvät liekit savun seasta. Menin mihin suuntaan tahansa, oli siellä heti tulta tukkimassa tieni.
“Ole kiltti ja kuole…” Isäni sanat alkoivat kaikumaan liekkien seasta. Ennen kuin edes kerkiän tajuta mistään mitään ovat lieskat jo ympäröineet minut. Polttava kuumuus käristää karvojani samalla kun tulirengas alkaa supistumaan ympärilläni. Yskin savua kahuissani, kyyneleet valuvat silmistäni.
“Ei… Ei! Apuaa! Polttaa!” Kiljun epätoivoisesti. Viimein tulirengas sulkeutuu nielaisten minut. Lieskojen korventaessa nahkaani, päästän viimeisen pitkän kiljaisuni joka puolivälissä muuttuu karheaksi korinaksi ja yskimiseksi.
**Todellisuus**
Säpsähdän hereille huohottaen. Nousen istumaan ja kerään itseäni, hengitän syvään kolmesti ja nielaisen. Sydämeni lyönnit alkavat tasaantumaan. Muut oppilaat näyttävät nukkuvan vielä, oppilaiden pesässä tunnelma on rauhallinen ja uninen. Naamaani ja jalkaani polttaa että pistelee, päätän mennä haukkaamaan happea. Ulkoilma on ihanan virkistävää ja sopivan viileää, vedän sitä keuhkoni täyteen. Viileä ilma lievittää arpieni pistelyä, istahdan oppilaidenpesän suuaukon lähistölle. Suljen silmäni ja yritän tyhjentää mieleni, mutta särky ja katkeruus pysyivät silti mielessäni. Istun oppilaiden pesän suuaukon läheisyydessä ties kuinka pitkään, miettien kaikkea maan ja taivaan välistä sekä nuollen haavojani. Hiljalleen oppilaiden pesästä alkoi valumaan oppilaita ulos, toinen toistaan väsyneemmän näköisinä. Ohitseni kulkevat oppilastoverini eivät kiinnittäneen minuun juurikaan huomiota, sain vain muutaman oudoksuvan mulkaisun. Vilkaisin taivaalle. Aurinko oli noussut jo hieman taivaanrannan ylle, valoisuus tulee nopeasti. Päätin nousta ja venytellä, venyttely tuntui mukavalta sillä arpeutunut iho oikeassa jalassani tuntuu siltä kuin se olisi jatkuvasti puristuksissa. En voisi vain maleksia koko päivää, joten lähdin etsimään mestariani. Etsintäni loppui lyhyeen huomatessani mestarini Ruusutuikkeen suunnistavan luokseni ilmaannuttuaan soturien pesästä.
“Huomenta Haaskatassu! Saitko nukuttua hyvin?” Savunharmaa soturi kysyi päästyään luokseni.
“Huomenta. Nukuin ihan hyvin.” Vastasin. Ruusutuike näki selvästi etten ollut nukkunut levollisesti, mutta jätti tämän mainitsematta.
“Minulla oli mielessä että menisimme harjoittelemaan taistelua tänään. Miltäs kuulostaa?” Naaras maukui.
“Hyvältä kuulostaa.” Rahisin vastaukseksi. En halua vastata tai edes puhua pitkästi, jokainen leukani liike pistelee naamani arvissa.
“Sopiiko sinulle myös että käyn kysymässä jos joku toinen soturi haluaisi tulla oppilaansa kanssa harjoittelemaan seuraamme? Haluaisin nähdä miten pärjäät toista oppilasta vastaan.” Ruusutuike ehdotti. Jäin hetkeksi miettimään ehdotusta, en ole tutustunut yhteenkään oppilastoveriini aikanani klaanissa.
“Miten vain.” Vastasin monotonisesti. Ruusutuike nyökkäsi ja ilmoitti lähtevänsä nyt kyselemään, ja että minun pitäisi odottaa tässä. Tein työtä käskettyä ja jäin odottamaan.
//Joku?
// 391 sanaa
