Hämärähalla

259 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Katseeni kiersi aukiossa, joka oli tosiaankin hälyinen. Mistä nämä kaikki kissat olivat yhtäkkiä ilmestyneet tähän? Pudistelin päätäni. Joku heistä saattaisi vaikka olla Kaamoskukan kätyri. En lainkaan yllättyisi, jos rakas kumppanini olisi lahjonut jonkun minun vahdikseni. Yhtäkkiä leiri tuntui painavalta ja sydämeni alkoi takoa ahdistuksesta. Oli kuin olisin jäänyt kahden puunrungon väliin puristukseen. Minun oli päästä pois – nyt.
“Lähdetään”, kuiskasin ja kosketin kollia hännälläni. Lähdin kiiruhtamaan Pyräkkäpirun edellä, mutta lyhyiden koipien suoma kirous auttoi Pyräkkäpirua saamaan minut kiinni. Kollin kasvoilla oli kysyvä, hieman huolestunut ilme.
“Sanoinko tai teinkö jotain väärää?” kollikissa supatti korvaani ja ravistelin päätäni vastaukseksi. Miten Pyräkkäpiru voisi ikinä tehdä mitään väärää? Hän oli niin hyväsydäminen, niin lempeäluonteinen… Suorastaan Pimeyden metsän lahja metsälle. Välillä minun oli vaikea käsittää, että Pyräkkäpiru ja Kaamoskukka olivat täysverisiä veljeksiä. En ollut koskaan tavannut yhtä erilaisia pentuetovereita. Saavuimme rinta rinnan auringonsäteiden halkaisemalle aukiolle. Siristelin hieman silmiäni. Ilta-aurinko häikäisi aina kaikista kirkkaimmin. “Viherlehti todella hemmottelee meitä”, mutisin Pyräkkäpirulle ja olin painautumassa kolliin, mutta yhtäkkiä tabbykuvioinen kollikissa jäykistyi ja työnsi minut kauemmaksi. Korvani painuivat päälakeani vasten. Ehkä Pyräkkäpiru ei tuntenutkaan samoin. Ehkä minä olinkin vain kuvitellut kaiken ja kollisoturi näki minut vain ystävänään.
“Kaamoskukka”, Pyräkkäpiru sihahti ja painoi minut maata vasten. Nielaisin. Jos kumppanini huomaisi meidät yhdessä, me olisimme mennyttä. Kaamoskukka saattaisi vaikka repiä Pyräkkäpirun silmieni edessä kappaleiksi ja jättää minut keräilemään hänen verentahrimia ruumiinosia maasta. Sydämeni hakkasi ja korvissani kohisi kuin hiirenkorvan paisuttamassa tulvassa. En uskaltanut hengittää. Jokainen sydämenlyönti tuntui kaikuvan leiriin asti. Pidin katseeni tiukasti maassa. Näin vain pitkät ruohonkorret ja Pyräkkäpirun etutassut, jotka jäykistyneet valmiiksi joko pakenemaan tai taistelemaan.

//Pyrtsi? D:

Author: Aura

Kirjoittaja: Aura