Harakkahaave

281 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Noustuani maasta ketun lyönneistä toivuttuani. Katajanoki huolehti oppilaansa turvaan omin päin, kun en ollut ollut mukana tappelussa. Nyt kuitenkin voisin taas auttaa.
Pinkaisin kohti punaruskeaa otusta ja heittäydyin sen selkään kaikin voimin. Toivoin, että painoni horjuttaisi sen tasapainoa. Saisin varmasti vastustajan katumaan reviirillemme tukeutumista! Kettu kiljahti ja kierähti kyljelleen heittäen minut eroon luisevasta kehostaan. Tämän yksilön täytyi olla nuori, sillä jokainen muukin laji oli varmasti saanut syödäkseen antoisan viherlehden aikana.
Pörröinen häntä heiluen ja pitkät korvat luimussa suippoa päätä vasten kettu ulahti ja kävi itse hampaillaan kiinni Katajanokeen. Naaraan suusta pääsi vinkaisu ja kivun täyteinen ulahdus, kun ketun hampaat pureutuivat ihoon. Odotin kunnes vastutaja höllensi otettaan ja hyökkäsin sitten uudelleen. Tällä kertaa sain ketun maahan melko vaivattomasti. Painoin kropallani sen alas ja paljastin sen aran alueen sen kaulalta pakottamalla sen pään taakse.
En ikinä satuttanut huvikseen, mutta tämä otus oli liian syvällä Kuolonklaanin reviirillä ja saisi nyt asianmukaiset jäähyväiset. Purin lujaa ketun kaulaa ja katselin, kun sen silmissä katse muuttui pelokkaaksi. Veri valui tekemästäni haavasta tassuilleni ja tahmasi turkkini nopeasti. Se oli kummallisen lämmintä. Kettu kiljui ja rimpuili. Päästin sen jaloilleen ja pian se painuikin jo pois.
Onneksi en itse ollut haavoittunut juurikaan, mutta Katajanoen saama purema tulisi näyttää parantajalla niin pian kuin mahdollista. Voisimme tulla myöhemmin takaisin varmistamaan, että peto pysyisikin poissa.
Nostaessani katseeni Katajanokeen oli Havutassukin jo kiivennyt puusta alas. Nuoren naaraan silmät loistivat innokkaasti kun taas Katajanoki näytti puhtaasti kiitolliselta. Soturitar näytti selvinneen vain yhdellä syvemmällä haavalla. Havutassu taas oli täysin naarmuton.
“Lähdetään takaisin leiriin. Sinun on käytävä parantajalla tuon kanssa”, ilmoitin ja vilkaisin etukäpälää, jota Katajanoki nuoli nyt tajuttuaan sen vuotavan edelleen hiukan. Tassutin rauhassa tarkistamaan vielä luuloni Katajanoen vammoista. Hän pystyisi varmastikin kävelemään takaisin.

//Kataja?

Author: Saaga

Kirjoittaja: Saaga