Harakkahaave

520 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Oli kulunut jo kuita keskustelustamme Katajanoen kanssa enkä vieläkään ollut antanut tälle kunnon vastausta. Onneksi naaraalla ei tainnut olla mikään kiire. Mitä enemmän vietimme aikaa yhdessä sitä enemmän aloin oikeasti myöntyä asialle. Ehkä olisi aika kertoa soturittarelle päätöksestäni.
“Hiljaisuusvarjo, voitko liittyä partioomme? Tarvitsisimme vielä yhden jäsenen”, Neilikkasydämen pyyntö kuului läheltämme. Isäni vilkaisi minuun ja kosketti hännällään selkääni. Olisin halunnut jutella kollille Katajanoesta, mutta suunnitelmani nyt ilmeisesti katkaistaisiin.
“Toki!” kirjavaturkkinen soturi naukui ennen kuin nousi. Tökkäsin tätä kuitenkin ja pyysin palaamaan mahdollisimman nopeasti minun luokseni, kun partio olisi ohi. Minulla ei olisi enää muuta tekemistä tänään ja halusin setviä ajatuksiani lempikissani kanssa ennen kuin menisin tekemään mitään hätiköityä.
Isä vastasi minunkin pyyntööni myöntävästi ja kosketti korvaani nenällään ennen kuin lähti kahden vanhemman soturin kanssa matkoihinsa.
Haukottelin raukeasti ja venyttelin tassujani ennen kuin lähdin itsekin vähän liikkeelle. Voisin yhtä hyvin tehdä jotain isää odotellessa ja olla oikeasti hyödyksi.
Klaanissa ei ollut tällä hetkellä yhtään pentuetta ja oppilaatkin olivat muualla. Suuntasin kuitenkin pentutarhaan, joka toimi myös klaaninvanhimpien pesänä.
***
Pitkään puhuttuamme Hiljaisuusvarjon kanssa jos siitä sun tästä nostin esille aiheen kumppanuudesta. Isäni nyt ei välttämättä ollut se kissa, jolta lähtisin kyselemään neuvoja mutta aioin silti pyytää hänen mielipidettään Katajanoesta.
“Isä”, nau’uin hiljaa. Juuri toisin kuin yleensä, mikä sai Hiljaisuusvarjon värähtämään ja heittämään korvansa pystyyn. Reaktio ei ollut yllätyksenä ja osasinkin heti olla rauhallisemmalla äänensävyllä seuraavan aiheen parissa.
“Katajanoki pyysi minua kumppanikseen. Ajattelin kysyä sinulta, mitä mieltä olet asiasta”, kerroin. En ollut ihan varma miten iloinen sain olla asiasta, sillä eihän kysymyksen takana ollut koskaan ollut aitoja tunteita. Katajanoki vain halusi tehdä kuten hänen isänsä käski ja näki minut sopivana ehdokkaana. Minun pitäisi olla ylpeä, että olin saavuttanut klaanissa tälläisen aseman mutta ei tietenkään liian ylpeä.
“Sepä yllättävää! Kuinka kauan oikein olet salaillut ihastustasi vanhalta kunnon isältäsi?” soturi naukui leikkisästi, mutta aiheutti sanoillaan enemmän harmia kuin osasikaan kuvitella. Nielaisin ja loin kasvoilleni hymyn.
“Jokin aikaa, mutta jos olen aivan täysin rehellinen en nähnyt häntä tässä valossa ennen kysymystä. Olen miettinyt pidempään ja viettänyt hänen kanssaan aikaa ja nyt minusta tuntuu, että olisin valmis vastaamaan myöntävästi”, selitin isäni katsetta vältellen. En voinut olla miettimättä, tuntuiko ajatus kumppanuudesta Katajanoen isää miellyttääksemme helpolta vain koska omat vanhempani eivät olleet olleet kumppaneita.
“Jos se on sinusta oikea päätös, niin en minä vastaan väitä”, Hiljaisuusvarjo vastasi ja nousi seisomaan. Hän heilautti häntäänsä pesää kohti ja jatkoi ennen kuin ehdin avata suutani uudelleen: “Minä painun kuitenkin petiin. Kerro toki miten tilanne etenee.”
Sulattelin hetken aikaa keskusteluamme ja sitten keräsin rohkeuteni ja tassutin Katajanoen luokse. Naaras istui soturienpesän seinän vierellä suojassa tuulen tuiverrukselta.
“Hei”, naukaisin herättäen ruskearaidallisen soturin huomion. Tuo katsoi minuun ja nyökkäsi kuin luvaksi istua viereensä. Otin tilaisuuden ja istuuduin alas. Sydämeni tykytti järjettömän kovaa näin pienestäkin asiasta. Ehkä se yritti viestiä minulle, että tassuilla oleva asia oli isompi kuin osasinkaan kuvitella.
“Hei.”
“Olen miettinyt kysymystäsi ja voin ruveta kumppaniksesi”, kakeltelin sanat suustani vaivanloisesti. En tiennyt kuka minun sanani oli vienyt, mutta hän tai se todella halusi kaiken epäonnistuvan! En voinut mennä sanattomaksi, kun tämän keskustelun ei ollut edes tarkoitus herättää minussa tunteita. Meidän kuului vain ryhtyä kumppaneiksi ilman sen suurempia tunteita. Niinhän sopimus oli alunperin esitetty.

//Kataja?

Author: Saaga

Kirjoittaja: Saaga