Harakkahaave
Kirjoittaja: Saaga
Kuuntelin Lepakkohuudon sanoja häntä miltei maata viistäen. Muuten en aikonut näyttää harmistustani. Kun pääsimme leiriin soturi meni kumppaninsa luokse ja jätti minut ja Käkitassun kahdestaan seisomaan urpoina keskelle leiriä.
“Mene vain”, nau’uin Käkitassulle, joka otti pian käpälät alleen vilkaistuaan minua ensin anteeksipyytävästi. Koitin näyttää mahdollisimman välinpitämättömältä, kun oppilas vilkaisi minuun vielä toisen kerran.
Rosmariinikynsi marssi luokseni vihainen ilme kasvoillaan, “En ymmärrä, miksi Lepakkohuuto sanoi sinulle niin! Koitin saada häntä pyytämään anteeksi, mutta tiedät varmaan millainen hän on.”
“A-ai, luuletko, että tein oikein?” änkytin yllättyneenä.
“Tottakai, ei oppilaita pidä masentaa sillälailla”, harmaa naaras sihisi, “Lepakkohuuto!”
Musta kolli seurasi kumppaniaan happaman näköisenä. Hän ei näyttänyt lainkaan valmiilta pyytämään anteeksi, mutta en minä sitä välttämättä halunnutkaan. En pitänyt konflikteista enkä varsinkaan sellaisen kissan kanssa, joka oli minua parempi taistelija.
“Pahoittele käytöstäsi! Olet sentään vanhempi soturi, etkä mikään pikku pentu enää, muista kenen poika tämä on!” Rosmariinikynsi sähisi kuin hengestään taisteleva liekki keskellä lammikkoa.
//Lepa?
