Harakkahaave
Kirjoittaja: Saaga
Aaltosalama otti minut mukaansa matkalle rajaa pitkin. Hypähtelin eteenpäin ja pysähdyin, kun Aaltosalamakin pysähtyi. Katsoin naarasta hieman hämmentyneenä, mutta huomioni herpaantui rajan toiselta puolelta kuuluneeseen ääneen. Katsoin sinne päin ja pari eloklaanilaista tupsahti esiin. Aaltosalama käski minua jatkamaan omaa hommaani, joten yritin näyttää mahdollisimman kiireiseltä. Valkoinen kolli astui eteenpäin joukosta.
“Miten teillä menee Kuolonklaanissa? Onko riistaa riittänyt?” hän naukui. Katsoin kollia silmiäni epäluuloisesti siristellen. Mittailin kollia ja koitin näyttää edelleen kiireiseltä, mutta samaan aikaan uhkaavalta. Nostin leukani ylpeästi pystyyn.
“Kuolonklaani voi paremmin kuin luuletkaan”, totesin rehvakkaasti. Toivoin, että vakuutin olemuksellani Eloklaanin soturin ja hän uskoisi meidän olevan vahvoja. Totuus ei kuitenkaan ollut kaukana sanoistani, sillä saimme hyvin syödäksemme vieläkin vaikka lehtikato lähestyi. Eloklaanilaisen rauhallinen katse ei henkinyt samanlaista kilpailunhalua, kuin koin itse juuri nyt. Se suututti minua. Halusin tuon olevan epävarmempi. Eloklaanilaisten kuului olla epävarmoja paremman klaanin läsnä ollessa.
“Niinkö? No sepä hyvä”, kolli naukui edelleen hirvittävän mukavan oloisesti. Katsahdin kissan taakse hänen mukanaan tuomiaan kissoja. He näyttivät tylsistyneiltä ja olisivat jatkaneet matkaansa mieluummin kuin jutelleet meidän kanssamme. Vilkaisin taakseni Aaltosalamaan, jonka katse oli pistävä. Melkein näin kuinka hän koitti katseellaan sytyttää eloklaanilaiskollin turkin tuleen.
//Aalto?
