Harakkanauru
Kirjoittaja: Ravn
En voinut muuta kuin irvistää Jääviillon itseluottamukselle. Kuitenkin, kun kookas kolli puhui ja puhui, huomasinkin yllättäen ja suureksi harmikseni pitäväni tämän tavasta ajatella. Olin tyytyväinen, että joku muukin käsitti miten vähäpätöinen oli yhden kissan henki. Hetken mielihyvästä huolimatta pidin kasvoni ilmeettöminä, sillä en halunnut Jääviillon tajuavan esittäneensä aidosti kelvollisen näkemyksen ja saaneensa minussa aikaan jonkinlaisen reaktion, vieläpä positiivisen – se olisi varmasti vain entisestään lisännyt soturin koppavuutta, mikäli moinen oli edes mahdollista. Vaikka olin täysin samaa mieltä punaruskean soturin kanssa yksittäisten elämien mitättömyydestä, en pitänyt siitä miten uskollinen Jääviiltokin oli Kuolonklaanille. Minä sentään ymmärsin olla uskollinen vain itselleni, sillä kukaan muu ei minua ruokkisi, auttaisi tai pelastaisi, ei toinen kissa eikä kokonainen klaani. Ajattelutavassani oli varjopuolensa, koska se kosketti myös minua – myös minä olin vain yksi kissa ja siitä minä en pitänyt.
“Eikö se ole merkki raukkamaisuudesta, jos itkee jonkun toisen kuolemaa?” Jääviilto päätti puheensa arvoitukselliseen kysymykseen.
“Raukkamaisuudesta? Ei suinkaan” tuumasin ja hymyilin kylmästi. “Kyse on pikemminkin kiintymyksestä. Se on paljon raukkamaisuutta vastenmielisempi piirre, koska se vie kyvyn ajatella. Raukkamainen soturi ainakin tietää pelastavansa oman henkensä.”
Joku olisi saattanut kuvailla minua raukkamaiseksi. En kuitenkaan ollut koskaan itkenyt toisen kissan kylmenevän ruumiin äärellä, enkä tulisi koskaan itkemäänkään. Sen sijaan olisin milloin tahansa valmis taktisesti vetäytymään taistelukentältä, jopa ennen taistelun alkua, sille itsensä tapattaminen ehdoin tahdoin oli vain sulaa hulluutta ja typeryyttä. Ja minkä tähden? Minä en suostuisi kuolemaan sellaisen klaanin ja kissojen eteen, jotka eivät kuitenkaan välittäneet minusta, eivät välittäneet kenestäkään – sellaisia me kaikki pohjimmiltaan olimme, itsekkäitä ja pelkurimaisia. Tuhahdin hivenen huvittuneena omille ajatuksilleni ja käänsin katseeni Jääviiltoon. Soturi näytti kuumeisesti miettivän, mitä sanoisi seuraavaksi.
// Jää?
// 263 sanaa
