Harakkanauru
Kirjoittaja: Ravn
Kun olimme löytäneet sopivan syrjäisen paikan sotureiden pesän lähettyviltä, Jääviilto kävi ahnaasti kiinni harmaankirjavaan kyyhkyseen ja alkoi näykkiä irti sen höyheniä – kunhan minun ei tarvinnut syljeskellä loppuiltaa untuvia, en ollut moksiskaan punaruskean kollin itseriittoisesta etuilusta. Kun Jääviilto oli saanut mehevän linnun kynittyä ja repinyt itselleen ensimmäisen, lihaisan suupalan, kumarruin minäkin tuoresaaliin ylle ja ryhdyin herkuttelemaan pehmeällä, tummalla kyyhkynlihalla.
“Mitä mieltä sinä olet Punatähden tavasta johtaa Kuolonklaania?” Jääviilto kysyi sitten, suorasukaisesti, kun minä vielä makustelin suussani riittoisaa lihanpalaa. Otsani rypistyi hieman kollin kysymyksen myötä. Kookas soturi ei todellakaan ollut sellainen, jolla oli tapana jaaritella turhia, enkä ollut minäkään. Ikäväkseni sain huomata alkavani pitää Jääviillosta hetki hetkeltä yhä enemmän. Kollin esittämä kysymys olikin vaikea, ja jouduin olemaan kauan aikaa vaiti pohtiessani sopivaa vastausta kysymykseen, jota en ollut aikaisemmin sen syvemmin ruotinut.
“Punatähti pitää hyvää huolta kuolonklaanilaisista”, lausahdin viimein ja nyökkäsin sanojeni vakuudeksi. Katseeni harhaili hitaasti Jääviillosta vesiputoukseen, jonka takana olevassa luolassa Kuolonklaanin päällikkö piti majaansa, ja sitten takaisin punaruskeaan kolliin, joka siristeli kirkkaansinisiä silmiään. “Mutta hänen suhtautumisensa klaanin ulkopuolisiin kissoihin on mielestäni liian lepsua. Entä sinä, mitä mieltä sinä olet?”
// Jää?
// 178 sanaa
