Harakkanauru
Kirjoittaja: Ravn
Juttutuokioni Jääviillon kanssa oli tullut päätökseen. Seuraavana aamuna, astuessani ulos sotureiden pesästä, kohtasin ensimmäiseksi Henkäysvarjon tylyn katseen. Harmaankirjava kolli ei tullut lähemmäksi tai sanonut mitään, mulkoili vain arvioivasti. Sydämenlyönnin ajaksi aika pysähtyi ja olin varma siitä, että minun oli täytynyt tehdä jotakin pahasti väärin. Miksi muutoin vanha mestarini olisi katsonut minua tuolla tavalla paheksuvasti? Palaset alkoivat loksahdella kohdalleen vasta, kun huomasin aukion vastakkaisella laidalla istuvan Jääviillon, joka kuikuili tarkkaavaisesti varapäällikön tekemisiä. En osannut tulkita kummankaan kollin ilmettä sen enempää, mutta päättelin nopeasti molempien olevan mukana Kuolonklaanin puhdistamiseen tähtäävässä juonessa. Kasvoilleni piirtyi vieno hymyntapainen istuutuessani sotureiden pesän vierustalle ja alkaessani pesemään tassujani aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut – ei eilistä keskustelua Jääviillon kanssa eikä Henkäysvarjon esittämää sanatonta haastetta. Vaikka pysyin tyynenä, en ollut aikoihin tuntenut samanlaista kutkuttavaa jännitystä kuin nyt. Salajuonen juuret kurottivat paljon syvemmälle kuin olin osannut kuvitellakaan, mikä kiihotti entisestään jo virittynyttä mieltäni. Samalla kuitenkin soimasin itseäni siitä, että olisihan minun pitänyt aavistaa Henkäysvarjon kaavailevan jotain tällaista, niin kunnianhimoinen ja julkea harmaankirjava kolli oli. Seuraava oleellinen kysymys oli ketkä muut tiesivät suunnitelmasta ja kelpuutettaisiinko minut osalliseksi rikokseen. Saatoin vain toivoa, mutta en nähnyt mitään syytä miksi minut olisi käännytetty pois. Jääviilto oli kuitenkin luvannut palata myöhemmin asiaan, joten olin varma siitä, että he tiesivät minun tietävän.
// 207 sanaa
