Harakkanauru
Kirjoittaja: Ravn
Tietenkin Jääviilto ilmoitti olevansa sitä mieltä, että Eloklaanin läsnäolo heikensi Kuolonklaania. Minun täytyi myöntää kollin puheessa olevan itua, sillä kourallinen kuolonklaanilaisia oli todellakin vaihtanut klaania, luikkinut häntä koipien välissä Mesitähden helmoihin. En voinut muuta kuin pohtia, miksi niin moni soturi oli päättänyt lähteä synnyinklaanistaan. Ehkä päätöksellä livistää oli jotain tekemistä sen kanssa, että kuolonklaanilaisten elämäntapa oli vaativa ja klaanin langettamat rangaistukset kovia – moni herkkäluontoisempi saattoi tuntea tasapainoilevansa veitsenterällä. Tavallaan ymmärsin, mikä Eloklaanissa veti kissoja niin kovasti puoleensa ja vastaavasti miksi Kuolonklaanista tahdottiin päästä pois.
Jääviillon todettua, että hän uskoi eloklaanilaisten juonivan jotakin Kuolonklaanin pään menoksi, katsoin punaruskeaa kollia hieman epäilevästi. Salajuonet eivät olleet Eloklaanin tapaista, joten pidin yllätyshyökkäystä Kuolonklaanin reviirille tai vastaavaa sattumusta hyvin epätodennäköisenä. En kuitenkaan sanonut mitään, ei sillä että Jääviilto olisi edes antanut minulle tilaisuuden, vaan nyökkäsin hitaasti ja annoin kollin jatkaa paatostaan.
Kun Jääviilto otti puheeksi ketun, joka oli surmannut Ruostekukan ja Sirpalepisaran, minun entisen oppilaani, siristin kysyvästi silmiäni. Vaikka en pahemmin ollut välittänyt hiljaisesta Sirpalepisarasta, olin yhä aavistuksen näreissäni siitä, että ketun takia kova työ naaraan koulutuksen parissa oli mennyt hukkaan. Olin tietoinen siitä, että kettu oli tullut Eloklaanin puolelta, mutta että eloklaanilaiset olisivat tahallaan ajaneet sen Kuolonklaanin reviirille, ehkä jopa suoraan partion kimppuun, sitä minun oli vaikea uskoa todeksi.
“Sellaisia tapauksia sattuu sen verran harvoin, että kyse tuskin on mistään juonesta”, tokaisin hajamielisesti ja käänsin mietteliään katseeni välkehtivän vesiputouksen puoleen. “Mutta eihän sitä koskaan tiedä.”
Jääviillon kertomus oli antanut minulle uutta ajateltavaa. Ehkä minun pitäisikin pitää Eloklaania hieman tarkemmin silmällä, jotta tietäisin ensimmäisten joukossa jos jokin yllättäen muuttuisi.
“Minun mielestäni erakot ovat eloklaanilaisia isompi ongelma. Ne eivät kunnioita mitään lakeja ja ovat siksi arvaamattomia”, sanoin sitten ja katsoin taas Jääviiltoa. En olisi halunnut kertoa kollille paljon itsestäni ja mielipiteistäni, mutta niiden avulla toivoin saavani punaruskean soturin luottamaan minuun enemmän ja sokeammin.
// Jää?
// 297 sanaa
