Harakkanauru
Kirjoittaja: Ravn
Taasen oli se aika vuodesta, jona klaanit järjestivät hiirenkorvan suuret harjoitukset. Kilpailu, jossa molempien klaanien oppilaat mittelivät joukkueittain toisiaan vastaan erilaisissa taitoa vaativissa lajeissa. Ensimmäisen päivän aikana oppilaat olivat jo rakentaneet pesät ja saalistaneet valmistautuen nyt illan viimeiseen lajiin, jäljittämiseen. Minä olin valikoitunut yhdeksi piiloon menijöistä kahden eloklaanilaisen, Hiilihampaan ja Kirpputäplän, ohella ja kieriskeltyäni pistävänhajuisissa yrteissä kiiruhtanut sekametsän siimekseen sopivaa piilopaikkaa etsimään. Kulkiessani pitkin jo osittain sulanutta metsänpohjaa minulle siunaantui hetki aikaa ajatella. Oppilaani Minkkitassun joukkue oli pärjännyt tähän asti sanoinkuvaamattoman surkeasti, enkä ymmärtänyt miten niin oli päässyt käymään – ehkä Kuolonklaanissa oli osaamattomampia oppilaita kuin olin osannut arvatakaan. Eloklaanilaiset sen sijaan olivat pärjänneet huomattavan hyvin, enkä tahtonut edes ajatella minkälaisen kuvan he olisivat harjoitusten lopuksi kuolonklaanilaisista muodostaneet. Näyttäisimme varmasti vierasklaanilaisten silmissä heikoilta.
Vaikka jupisin itsekseni, kiinnitin tarkasti huomiota siihen mihin kävellessäni tassuni laskin. Koetin välttää astumista lumeen ja mutaan jättääkseni mahdollisimman vähän jälkiä, sillä en todellakaan tahtonut tehdä löytämistäni helpoksi. Illan hämärtyessä ja metsän pimetessä ympärilläni olin löytänyt tieni hivenen syvemmälle Kuolonklaanin reviirille ja vihdoin ja viimein katseeni osui sopivalta vaikuttavaan piilopaikkaan, suureen kivikkoon, josta varmasti löytyisi oivallinen kolo jos toinenkin. Hetken etsittyäni löysinkin sopivan onkalon ja pujahdin sisään jääden odottamaan jotakuta oppilaista. Toivoin vain, ettei etsinnöissä kestäisi kuitenkaan liian kauan, sillä illan myötä kiristyi myös pakkanen.
// 207 sanaa
