Harakkapentu
Kirjoittaja: Saaga
Harakkapentu tapitti isäänsä tämän käpälien välistä. Isän uniikki kuviointi oli hänen mielestään todella kaunis. Myös Lummepennulla oli samantyyppinen kuviointi mutta se ei vetänyt vertoja jo soturiksi ehtineen Hiljaisuusvarjon turkille ja sen kauneudelle Harakkapennun silmissä.
“Voidaanko olla piilosta?” kollipentu kysyi isältään edelleen tapittaen tätä suurin silmin. Hiljaisuusvarjo nyökkäsi ja Harakkapentu hypähti innostuneesti ilmaan.
“Minä menen ensiksi piiloon”, hihkaisi pentu, joka oli päättäny rökittävänsä isänsä piiloksessa.
“Selvä!” Hiljaisuusvarjo naukaisi ja sulki silmänsä. Harakkapentu riemastui ja lähti touhottamaan ympäri leiriä etsien piiloutumispaikkaa.
“Harakkapentu, mitä sinä oikein teet?” Rosmariinikynsi – isän ystävä – kysyi kollilta, kun tämä parhaillaan nuuski leirin reunustaa miettien pääsisikö jostain kolosta hivuttautumaan kivien väliin.
“Hyss! Leikin piilosta isän kanssa”, kertoi Harakkapentu. Rosmariinikynsi nyökkäsi vakavana.
“Tule mukaani. Voin piilottaa sinut hyvään paikkaan”, naaras naukaisi ja niin Harakkapentu lähti harmaaturkkisen kissan mukaan. Rosmariinikynsi tassutti leirin keskellä olevan kaatuneen kuusen luo ja nosti Harakkapennun niskanahasta oksistoon. Pentu riemastui vieläkin enemmän ja kiipeili oksissa kunnes löysi paikan, jossa oli niin hyvässä piilossa, että isällä ei olisi mitään mahdollisuutta löytää häntä! Harakkapentu pani mieleensä, että kiittäisi Rosmariinikynttä, sitten kun olisi voittanut piiloksen. Hän kaivautui vielä vähän lähemmäs kuusen vartta ja kävi sitten odottamaan.
//Hilju?
