Harakkapentu
Kirjoittaja: Saaga
Harakkapennun katse harhaili ympäri leiriä. Leiri oli ihan jätti suuri! Harakkapentu ei ollut koskaan nähnyt mitään niin suurta. Häntä kutkutti kaikki uudet tuoksut ja niinpä pentu päätyi pian nuuskimaan pentutarhan sivustaa. Hän oli vahingossa harhautunut kauas isästään ja, kun tuo kysyi Harakkapennulta jotakin oli hänen loikittava ensin lähemmäksi kuullakseen. Kissojen ja metsän äänet ympärillä sekä kaikki se kirkkaus saivat pienen pennun pään pyörälle. Oli hankala keskittyä isän ääneen mutta hän päätyi kuitenkin juuri ja juuri saamaan isän asian ymmärretyksi toisella yrityksellä. Niinpä tummaturkkinen kollipentu nousi isänsä selkään mäyränselkä-nimistä leikkiä varten. Hiljaisuusvarjo esitteli pienemmälleen leiriä ja kertoi klaanin rooleista hänelle. Harakkapentu oli oikein innoissaan nähdessään oppilaiden pesän. Hänestä oli upeaa, että häntäkin odottaisi samanlainen polku klaanissa kuin hänen vanhemmillaan oli ollut. Ensin pennut viettivät kuusi kuuta kasvamassa ja voimistumassa pentutarhassa ja sitten heistä tuli oppilaita! Oppilaina opeltiin kaikki klaanielämässä tarvittava, saalistustaidot, taistelutaidot ja reviirin tunteminen sekä muuta jännittävää! Harakkapennusta elämä, joka häntä odotti kuulosti todella mahtavalta ja mielenkiintoiselta. Hän ei malttanut odottaa, että pääsisi tutkimaan reviiriä, joka oli Hiljaisuusvarjon sanojen mukaan vieläkin suurempi kuin leiri! Harakkapentu ei tiennyt uskoiko hän isää todella, koska leiri näytti niin niin jättimäiseltä, ettei koko maailmassa voinut olla isompaa paikkaa. Pentu väsyi nopeasti kaikkien aistiärsykkeiden keskellä, joten isän oli vietävä hänet petiin. Aamuraidan viereen päästessään Harakkapentu kertoi emolleen kaiken oppimansa ja sen kuinka hänkin halusi olla yhtä suuri ja upea soturi kuin isä oli. Aamuraita hymähti huvittuneesti ja kertoi pojalleen, että tämän pitäisi kuitenkin odottaa vielä ennen kuin hän aloittaisi soturikoulutuksensa. Harakkapentua se ei kuitenkaan haitannut, koska hän uskoi, että sitten, kun hän oli vahvempi ja klaanin mielestä valmis oppilaaksi hänestä tulisi koko klaanin ahkerin oppilas ja sen myötä paras ja voimakkain soturi! Ennen nukahtamistaan Harakkapentu kyseli vielä emoltaan joitakin turhanpäiväisiä kysymyksiä mutta emo kuitenkin vastasi niihin. Hän sanoi Harakkapennulle, että mitkään kysymykset eivät olleet turhanpäiväisiä vaan aina kannatti kysyä. Pieni kolli päätti ottaa siitäkin opikseen ja käpertyi nukkumaan päässään paljon uutta ja jännittävää tietoa klaanielämästä.
