Harakkatassu
Kirjoittaja: Saaga
“Kiitos! Rosmariinikynsi auttoi minut tuonne”, nau’uin isän nostaessa minua alas. Leikimme vielä jonkin aikaa kunnes oli aika mennä nukkumaan. Kerroin taas emolle kaiken, mitä olin tehnyt ja Lummepennun tultua pesään kävimme yhdessä nukkumaan. Painauduin kiinni siskoon ja suljin silmäni hyvien unien toivossa.
Heräsin seuraavana aamuna pirteänä. En muistanut olinko nähnyt unia, mutta se ei haitannut, sillä rakastin herätä seuraavaan päivään enemmän kuin rakastin unia. Loikin ulos pesästä, sillä Lummepentu ei enää maannut vierelläni eikä minun tarvinnut odotella häntä. Päivä kääntyikin päälaelleen, kun minut ja siskoni nimittettiin oppilaiksi! Lummetassu sai nimensä ja mestarinsa ensin ja sitten oli minun vuoroni. Sain mestarikseni Loiskevarjon. Olisin toivonut mestarikseni jotakuta kilttiä, mutta ei Loiskevarjokaan ollut paha. Hän vaikutti jopa ihan kelpokissalle, joten olin oikein mielissäni Henkäystähden valinnasta. Olisin saattanut saada jonkun, joka ei olisi kestänyt huumoria lainkaan ja sitten olisin ollut pulassa seuraavat kuusi kuuta.
Seuraava kuu kului hujauksessa. Olin harjoitellut niin paljon kuin vain pystyin. Hiljaisuusvarjo oli pari kertaa ollut huolissaan minusta ja sanonut, että Loiskevarjo työllisti minua liikaa, mutta en itse ollut sitä mieltä. Minulla riitti energia hyvin ja koin jopa saavani paremmin unta pitkän harjoitusten täyteisen päivän jälkeen kuin silloin, kun tein vähemmän asioita päivän aikana. Leikkimiselle ei juurikaan ollut aikaa, mutta ei minua niinkään haitannut. Loiskevarjo jaksoi kuunnella huumoriani, joka täytti harjoitukset aina ilolla ja positiivisuudella. En pelännyt mokata ja se varmaan olikin parasta oppilaana olemisessa. Sain tehdä välillä virheitä, sillä niistä oppi ja oppiminen oli pääasia oppilaana olemisessa. Ylipäätään pidin elämästäni juuri nyt.
