Harakkatassu
Kirjoittaja: Saaga
Ravistelin tassujani vuorotellen, sillä ne tuntuivat hyvin raskailta kaiken kävelyn jälkeen. Olimme olleet Loiskevarjon kanssa käyneet metsällä ja vartioimassa rajoja samalla kertaa. Mestari oli halunnut näyttää minulle miltä oikean vahvan soturin päivä näytti. Hän sanoi, että päivää olisi voinut jatkaa vielä, mutta Loiskevarjon oli pitänyt päästä tekemään jotain muuta, sillä hän ei jaksanut jatkuvaa “turhanpäiväistä pälpätystäni”. Olin ollut loppumatkan hiljaa vaikka se olikin ollut vaikeaa, sillä olin nähnyt vaikka kuinka monta koppakuoriasta ja perhosta, joista olisin halunnut kertoa Loiskevarjolle.
“Hei, Harakkatassu! Miten menee?” Lummetassu yllätti minut ajatuksistani – jotka koskivat nimenomaan näitä koppakuoriaisia. Mph…
“Ai katsos, Lummetassu. Hyvin minulla menee. Miten itselläsi?” palautin kysymyksen ja virnistin siskoni tuikkiville eripari silmille. Ne olivat silmät, joita rakastin. Siskoni oli minulle hyvin tärkeä ja olin tietysti oikeasti kiinnostunut hänen päivästään, mutta tiesin myös että oli sanomattomien sääntöjen mukaista aina palauttaa miten menee? -kysymys toiselle.
“Oletko muuten huomannut koppakuoriaisia? Niitä on alkanut ilmestymään ympäri metsän!” keskeytin Lummetassun, joka oli juuri alkamassa kertomaan omasta päivästään.
“Ai anteeksi! Puhu vain! Olen hieman innoissani…” totesin häpeillen ja suljin suuni luvaten pääni sisällä, että avaisin sen vasta kun Lummetassu olisi varmasti ehtinyt puhua loppuun.
//Lumme?
