Haukkasiipi
Kirjoittaja: Tipu
Partioi, se olisi tämän päivän tehtävä. Asia kerrallaan. Mukana olisi tänään Jokimieli, Jääviilto sekä Tuimatassu. Kukaan heistä ei ollut minulle kovinkaan tuttu. Tarkoituksena oli toki tutustua kissoihin, heidän ajatusmaailmoihinsa sekä olla ihan normaalissa partiossa. Oli kiinnostavaa löytäisimmekö mitään, esim kuollut ruumis. Olisi kiinnostavaa nähdä minkälaisessa maastossa tai olosuhteissa tappajamme tappoi. Ei, ei minua itse kiinnostanut olla uhri, vaan opiskella tappajasta. Katsoa sivusta kun hän vain riisti toisen hengen. Ajatuskin sai minut tuhahtamaan. Pystyin mielessäni näkemään tilanteen hyvin. Mutta toisaalta, kuka klaanistamme olisi tappaja? Kuka pystyi klaanissamme siihen? Miltä hänestä tuntui? Varmasti upealta mutta siis. Miksi? Mitä hän näki tappamissaan kissoissa? Tassutin Tuimatassun ja Jäävillon luokse. En tosin yllättyisi jos tappaja olisi Jääviilto, hänellä olisi taitoja moiseen, hän osasi tapella ja hyvin. Tuimatassu oli iso ikäisekseen, ja kun sanoin iso meinasin ettei hänellä ja jäävillolla ollut paljoakaan koko eroa ja Jääviilto oli sentään iso. En jaksanut tervehtiä jokaista kissaa erikseen, vaan nyökkäsin heille, sillä olin sen verran ajatuksissani. Kirosin jo sitä faktaa ettei Jokimieli ollut vielä paikalla. Kun naaraan viimein päätti osallistua seuraamme olin enemmän kuin kiitollinen. En minäkään jaksaisi tässä koko päivää istuskella. Jonkun kyllä olisi pitänyt näyttää Jokimielelle paikkansa partioissa, sekä ettei hänellä ollut lupaa päättää milloin lähdimme. Mutta niin hän teki. En niinkään kuunnellut Jääviiltoa, tai hänen käskyään lähteä, mutta tassuttelin kollin perässä kylläkin. Mietin mitä Keltapilke teki, hän oli ainakin sanonut minulle aiemmin menevänsä saalistamaan jonkun turhien kissojen kanssa. Mietin mitä naaras saisi saaliikseen, toivottovasti jäniksen, niitten liha oli hyvää. Kuulin että menimme Eloklaanin rajan luokse, joten mietin myöskin heitä. Tulisimmeko törmäämään eloklaanilaisiin? Laittaisivatko he vastaan? Kai he sen verran oman paikkansa tietäisivät etteivät alkaisi sellaisiin? Ei, ei minua haitannut lainkaan tapella, vaan ennemminkin kiinnosti Elonklaanin luonteesta. He vaikuttivat niin erilaisilta uskontonsa kanssa. Sekä muutenkin valtakunta kissoista jotka olivat optimistejä, mietin miten heidän kitkerän hymynsä saisi kitkettyä pois, kuinka paljon kipua se vaatisi saada heidät anelemaan armoa. Katsoin kuinka puut vilisivät silmissäni maailman kanssa, huomaten pian Tuimatassun olevan läheisyydessäni.
”Mitä mieltä olet Eloklaanista?”, Tuimatassu yht äkkiä päätti kysyä minulta. Kurtistin kulmiani miettien mitä hän haluaisi kuulla, oliko hän mallia jolle oli aivan turhaa kertoa oikeaa vastausta? Luultavasti, mutta varmasti hän odottaisi minulta jonkinlaista vastauta vanhempana kissana kuin hän.
“He ovat hyvä vastus, mutta Punatähti on aivan liian hellä heidän kanssaa, en tajua vielä heidän pointtiaan mistään. Turhia riistan kuluttajia”, tokaisin kollille. Pystyin näkemään mielessäni Eloklaanin alun tuhannella eri tavalla. Jos Punatähti halusi hän olisi pystynyt järjestämään heistä massamurhan jos olisi halunnut. Miksi jakaa rajaansa kenenkään kanssa, he veisivät vain riistaa, tilaa, sekä saattaisivat viedä meiltä reviiriä tulevaisuudessa. Mutta ei, hänen tyttärensä oli muutenkin hänelle liian tärkeä, se oli päällikkömme heikko kohta, josta minä henkilökohtaisesti olisin halunnut ottaa kiinni ja tuhota hänet sillä.
“Mutta päällikkön teot olivat varmasti oikeutettuja joillain tasolla. Mitä itse mietit tappaja tilanteesta?”, Kysyin vuorostaan kollilta. Kuljimme juuri vatukkapuskan vierestä.
“Toivon että tappaja saadaan pian kiinni”, hän ehti sanoa ennen kuin tuhahti, sihahti hiljaa kivusta, hän katsahti tassuaan, kiroten ääneen nopeasti.
“Hiirenpapana, sain tikun”, Hän tokaisi. Katsoin oppilaan polkuanturaa todeten toisen olevan oikeassa, mutta huomasin myös että jokimieli tai Jääviilto eivät huomanneet kollin ongelmia, vaan jättivät meidät taakseen.
“Ketunjätökset, Jääviilto, Oppilas sai tassuunsa tikun, saatan hänet leiriin tappajan varalta ja kirin teidät sitten kiinni”, Tokaisin. Kolli käännähti katsomaan minua, nyökäten lopulta, hän oli niin hyvä tappelussa joten en edes miettinyt että jos tappaja saisi hänet tapettua. Alkaisin vasta olemaan huolissani tappajan vaaraallisuudesta jos tappaja tappaisi Jääviillon. En voinut muuta kuin saattaa kollin, muuten voisin saada nuutia päälliköltä että päästin oppilaan yksin metsään kulkemaan. Nytkin pohdin olisinko hyvä lähteä vai yksin mutta en aloittanut valittamaan.
//589 sanaa
//Tuima?
