Hellehehku
Hellehehku paini Pörriäistassun kanssa karvat pörhöllä. Kollit päästelivät toinen toistaan hurjempia taisteluhuutoja ja jakelivat iskuja toisilleen. Tällä kertaa kollien paini oli puhtaasti toverillista. He olivat saaneet sovittua välinsä ja kaksikko oli palannut normaaliin. Kun he eivät olleet suorittamassa tehtäviään tai viettämässä aikaa perheensä kanssa, he olivat yhdessä. Hellehehku ei tiennyt parempaa seuraa kuin Pörriäistassu eikä hän kokenut kaipaavansa muita kavereita. Siitä Hellehehkulla ei kuitenkaan ollut epäilystäkään etteikö hän niitä saisi!
“Pörriäistassu, Hellehehku. Olette soturien tiellä, siirtäisittekö leikkinne jonnekin muualle?” kuului vakava nauku. Punaturkkinen nosti päätään ja tapitti Uskolintua leikkisin silmin. Hellehehku yritti miettiä jotain sopivaa kuittia, mutta Uskolintu oli jo kipittänyt tiehensä. “Ilonpilaaja”, Pörriäistassu supatti Hellehehkun korvaan. Kolli nyökytteli. Miksi osa kissoista oli niin vakavia? Suorittivat tehtäviään, söivät, nukkuivat ja ehkä vaihtoivat kieliä. Niin tylsää! Hellehehku oli päättänyt, että hänen elämästään ei tulisi koskaan noin tylsää. Hellehehku kampesi Pörriäistassun päältä ja siirtyi sukimaan turkkiaan, kylki vasten Pörriäistassun omaa. Hyvän painimatsin tunnisti siitä, että turkki oli mennyt sotkuun ja tassut pölyyn.
Suunnilleen kuu takaperin kollit olivat siirtäneet Eloklaanin hajumerkkejä Kuolonklaanin puolelle ja vaikka he molemmat seisoivat ideansa takana, Korppitähti ei ollut ilahtunut. Hellehehku oli ehtinyt saada oman soturinimensä, mutta hän joutui edelleen suorittamaan oppilaiden tehtäviä Ahvenvirran nauttiessa vapaudesta. Pörriäistassun nimitys taas oli siirtynyt kuulla. Tieto rangaistuksesta oli levinnyt nopeasti ja monet kissat olivat suhtautuneet kollin temppuun nuivasti.
“Meidän pitäisi keksiä taas jotain siistiä! Saisitpa sinä soturinimesi nopeasti…” Hellehehku huokaisi dramaattisesti ja valahti lötköksi. ”Ehkä me saamme pian omat oppilaat ja sitten olemme askeleen lähempänä varapäällikkyyttä! Ajattele kuinka hienoa olisi saada oppilaat samaan aikaan, se vasta olisikin jotain!” Hellehehku haaveili silmät kirkkaasti loistaen. Kolleilla oli yksi yhteinen, suuri tavoite ja se oli klaanin johtaminen. Molemmat heistä halusivat päästä päälliköksi, suureksi sellaiseksi. Kolli räpäytti silmiään. Hän tekisi vielä perheensä ylpeäksi ja sitten Kuolonklaani ei enää ikinä ryttyilisi Eloklaanille!
//Pörtsiii?? 😮
