Helletassu
“Älä sinä puhu kunniasta yhtään mitään! Senkin petturi!” Helletassu ärisi ja yritti hätistellä ikätoveriaan pois turkistaan. Pörriäistassu – kolli joka oli aiemmin ollut hänen paras ystävänsä ja kuin veli – oli muuttunut hänen suurimmaksi vihollisekseen. Mokoma varisaivo!!! Kollien välinen veljeily oli vaihtunut tappeluihin ja yömyöhään kestäneihin sanaharkkoihin, jotka olivat Helletassusta aivan täysin Pörriäistassun syytä. Jos Pörriäistassu olisi vain laajentanut ymmärrystään ja tajunnut, että Käärmekulta oli kaiken pahan alku ja juuri, niin mitään ongelmaa ei olisi. Mutta koska Pörriäistassu oli uppiniskainen pösilö, he oliva tässä.
“Minä vielä näytän sinulle”, punaturkkinen mutisi ja lopulta heittäytyi selälleen, mutta Pörriäistassu ehti loikata hänen iskunsa tieltä. Helletassu ei jäänyt maata halailemaan, vaan ponkaisi pystyyn ja mittaili pesätoveriaan leiskuvin silmin. “Luulin sinua parhaaksi ystäväkseni, mutta sinä aiheutat minulle vain harmia!” Helletassu tiuskaisi ja hetken ajan hän harkitsi häipyvänsä koko tilanteesta, samalla hän voisi vain marssia ulos koko klaanista. Hiirenaivoinen Pörriäistassu, sitäkin hiirenaivoisempi Käärmekulta.. Kaikki oli hänen vikansa!
“Ehkä minä liitynkin vielä Kuolonklaaniin! Siellä ei ainakaan ole tuollaisia pettureita”, Helletassu sähähti katse tiiviisti Pörriäistassun silmissä.
”Oikeastaan, minä lähden heti. Hyvästi!” Helletassu totesi mahdollisimman viileästi ja nosti häntänsä pystyyn, jonka jälkeen hän lähti marssimaan kohti Kuolonklaanin rajaa. He olisivat taatusti kiitollisia näin taitavasta taistelijasta! Helletassu ei katsonut taakseen, mutta hän toivoi -suorastaan aneli-, että Pörriäistassu olisi lähtenyt hänen peräänsä.
//Pörri? >:(
