Helletassu
Pyörimme maassa yhtenä ärisevänä ja soljauksia heittelevänä karvapallona. En voinut sietää sitä mihin sävyyn Pörriäistassu puhui isästäni, suurimmasta sankaristani! Korviemme juuressa pauhaava jokikaan ei saanut meitä hidastamaan, vaan jakelimme toisillemme iskuja, kuin reviiripaikasta taistelevat ketut. Isäni oli kertonut niiden olevan hurjia. Pörriäistassu oli onnistunut ottamaan hieman etäisyyttä, joten keräsin kaiken voimani käpäliini ja lähdin nelistämään pesätoveriani kohti. Juuri kun olin iskemässä Pörriäistassuun, kolli yhtäkkiä väisti enkä ehtinyt jarruttamaan. Yhdessä silmänräpäyksessä maa oli kadonnut käpälieni alta ja molskahdin virran vietäväksi. ’Mitä-?” sain kiljaistua hämmentyneenä. Huidoin käpälilläni ilmaa, kuin yrittäen saada kiinni jostain mikä voisi kammeta minut ylös. Virta kuitenkin kuljetti minua uhkaavan nopeasti, joten minulle ei jäänyt muita vaihtoehtoja..
“Apua, Pörriäistassu! Voi pyhä Tähtiklaani sentään!” huusin keuhkojeni voimasta, kunnes upposin jälleen hetkellisesti syvyyksiin. Potkin takajalkojeni avulla itseni takaisin pintaan ja haukoin happea. Minä halusin luottaa siihen, että Pörriäistassu auttaisi minut takaisin kuivalle maalle, mutta paniikki kietoi sydämeni ympärilleni puristavaa verkkoa. Mitä jos Pörriäistassu jättäisi minut tänne, voisiko kolli tehdä niin!??! Huidoin taas paniikissa ilmaa ja osa kauhomastani vesstä onnistui vain päätymään minun suuhuni, saaden minut yskimään. “Pörriäistassu!!” huusin uudelleen ja toivoin, että kolli kuulisi minut. Olisi ehkä pitänyt kuunnellakin joskus, kun Varjoliekki ja isäni oli selittänyt minulle ummet lammet uimisesta. Minulla oli vain aina ollut jotain hieman kiinnostavampaa tekemistä tassuillani.
//Pörri broskii?? :(.
