Hiilihammas

Kirosin mielessäni tyttärenpoikaani, joka oli heti ensitöikseen aamulla huolestuttanut minut, Kimalaistoiveen sekä Käärmekullan katoamistempullaan. Kolli oli rämäpäinen luonne eikä usein ajatellut tekojensa seurauksia. Yhdessä Lieskakajon pojan Helletassun kanssa he keksivät milloin mitäkin typeryyksiä ja aiheuttivat mestareilleen ja perheilleen harmaita karvoja. Vaikka olinkin ärsyyntynyt, huoli painoi päälle painavampana. Juuri Pörriäistassun ajattelemattomuus sai minut pelkäämään, että hän ajautuisi pinteeseen, josta hänet voisi olla vaikea pelastaa.
Onnekseni Mesi oli tarjoutunut lähtemään mukaani etsimään kuritonta pennunpentuani. Kiertelimme hetken aikaa leirin ulkopuolella lähellä leirin muureja, etsien merkkejä hänen hajustaan tai suunnasta, mihin hän olisi saattanut lähteä. Mesi onnistui saamaan vainun oppilaan jo hieman väljähtäneestä hajujäljestä, ja hänen johdollaan me lähdimme kulkemaan siihen suuntaan, josta Pörriäistassu toivottavasti löytyisi.
Olin ehtinyt toivoa, että kolli löytyisi reviirin rajojen sisäpuolelta, mutta lopulta alkoi pahasti näyttää siltä, että nuorukaisen matka oli vienyt hänet reviirin ulkopuolelle. Jäljitimme hänen hajuaan aina reviirin pohjoisimpaan rajaan asti, jonka jälkeen maat eivät kuuluneet enää kummallekaan klaaneista. Sentään Pörriäistassu oli tajunnut pysyä poissa Kuolonklaanin mailta.
“Mitä ihmettä sen oppilaan päässä oikein liikkuu?” puuskahdin huolesta turhautuneena. “Kuka tietää, mitä petoja rajojen tuolla puolen liikkuu! Meidän on löydettävä hänet ennen kuin hän päätyy ketun lounaaksi. Mihin hänen jälkensä jatkuu seuraavaksi?”

//Mesi?

Author: EmppuOmppu

.