Hiilihammas

“Kysy mieluummin, mitä hän ei olisi vielä tehnyt”, naurahdin kireästi samalla kun haravoin katseellani ympäristöä Pörriäistassun raidallisen turkin varalta. Viherlehden aikaan nuorukaisen olisi helppo sulautua vehreän kirjavaan metsään ruskeassa turkissaan, mikä saattaisi tehdä hänen huomaamisestaan vaikeampaa, mikäli hän tietoisesti yritti vältellä kiinni jäämistä. “Onhan hän tehnyt kaikkea typerää, kuten hänen ikäiseltään kolliltaan voi odottaa, mutta ei hän vielä koskaan ole lähtenyt reviiriltä.”
En ollut puhunut ikävistä ajatuksistani ääneen vielä muille, mutta Pörriäistassun temperamentti muistutti minua kovasti hänen karkotetusta enostaan, Tyrskytassusta, joka oli surmannut oman mestarinsa. Siksi minua pelotti, että oppilas saattaisi mennä vielä tekemään jotain sellaista, mitä hän joutuisi katumaan lopun ikänsä. Hänen isoisänään tunsin vastuuta huolehtia, että hän ei seuraisi Tyrskytassun polkua.
Yhtäkkiä Pörriäistassun haju tuntui voimakkaana nenässäni. Se sai minut havahtumaan synkistä ajatuksistani ja katsahtamaan Meteen, joka myöskin oli nostanut päänsä ylös ja katseli ympärilleen korvat pystyssä.
“Hän on jossain tässä lähellä”, Mesi sanoi ja jatkoi nuuhkimista.
Lävitseni humahti helpotuksen aalto, kun korviini kantautui tutun kuuloinen nauku. Lähdin loikkimaan sen suuntaan kiireesti, mutta kun tupsahdin aukiolle, josta oletin äänen kuuluneen, ketään ei näkynyt. Mesi tuli viereeni ja tökkäsi minua kohta kylkeen.
“Katso tuonne.”
Seurasin hänen katsettaan suureen kuuseen. En nähnyt ensin mitään erikoista siinä, mutta kohta huomasin tuuheiden tummanvihreiden oksien lomassa liikettä. Pörriäistassu jupisi kovaan ääneen erään oksan päällä lähes puun puolivälissä ja kävi vähän väliä kurkkimassa oksalta alas. Vaikutti siltä, että nuorukainen oli jäänyt jumiin korkeuksiin.
“Voi hyvä Tähtiklaani. Miten me saamme hänet alas tuolta?” voihkaisin häntä maata kohti lerpahtaen. “Pörriäistassu ei ole enää mikään pieni kissa.”

//Mesi?

Author: EmppuOmppu

.