Hiilihammas

Kävelin kumppanini vierellä tarjotakseni hänelle tukea. Korppitähti oli uupuneen oloinen, mutta hän jaksoi kävellä omin avuin. Oli kuin hän ei olisi juuri hetki sitten maannut maassa kuolleena. Tähtiklaanin mahti oli jotain käsittämätöntä; olin todistanut sitä aiemminkin läheltä, kun Mesi oli menettänyt henkiään päällikköaikanaan, mutta tuntui oudolta nähdä oman kumppanin heräävän eloon sillä lailla.
“Olethan varmasti kunnossa?” varmistelin toistamiseen Korppitähdeltä patikoidessamme verkkaiseen tahtiin takaisin leiriin päin. Naaras vilkaisi minua lievästi huvittuneen näköisenä ja nyökkäsi sitten.
“Minulla on kaikki hyvin”, hän vakuutti ja sipaisi lapaani hellästi hännällään. “Väsyttää vain.”
En kai voinut muuta kuin luottaa hänen sanaansa. Leimusilmä kyllä huomaisi, jos jotain oli vialla. Siihen asti minä saatoin vain varmistaa, että hän pääsisi turvallisesti kotiin.

“Voin käydä parantajan luona ihan itseksenikin. Minähän sanoin jo, että minulla ei ole hätää.” Korppitähti katsoi minuun vetoavasti, kun seisoimme kuonot vastatusten parantajan pesän edustalla. Minä katselin takaisin häneen huolestuneena. “Hiilihammas, kaikki on hyvin. Sitä paitsi, sinua taidetaan odotella.”
Seurasin kumppanini katsetta ja huomasin Pohjaharhan, joka oli jäänyt seisoskelemaan vähän matkan päähän partion palattua leiriin. Mieleeni palasi se, kun kolli oli kysynyt, voisimmeko jatkaa keskusteluamme partion jälkeen. Vedin syvään henkeä ja rauhoitin itseni – tällä hetkellä Pohjaharha tarvitsi minua enemmän kuin Korppitähti.
“Hyvä on”, minä mau’uin lopulta. “Jutellaan myöhemmin.”
Korppitähti kurkotti hieraisemaan poskeani kuonollaan ja pujahti sitten parantajan pesään. Suuntasin itse Pohjaharhan luokse.
“Hän tulee kuntoon”, sanoin seisahtuessani valkoisen soturin eteen, vaikka en ollut varma, yritinkö vain edelleen vakuutella itseäni asiasta. “Voimme jatkaa nyt keskusteluamme, jos haluat.”

//Pohja?

Author: EmppuOmppu

.